Opettajana ja ohjaajana muuttuvassa työelämässä
Tekijä: Susanna Mesiä
Oma urapolkuni pop- ja jazzmusiikin ammattikorkeakouluopiskelijoiden opintojen ohjauksessa ja työelämään siirtymisen tukemisessa alkoi opettajatuutorin roolissa. Sain myös vastuulleni yhden viimeisistä opintojaksoista, jonka sisältönä oli valmistella opiskelijoita siirtymään työelämään. Katselin noita taitavia ja luovia, mutta myös kovin epävarmoja ja huolestuneita, nuoria aikuisia ja mietin, miten rahkeeni ikinä riittävät auttamaan heitä tässä siirtymässä.
Realiteetit tukivat heidän huoltaan. “Ai ai, kuinka maailma muuttuu” lauloi Matti Jurva jo 30-luvulla. Musiikkiala on todella elänyt keskellä murrosta jo kauan. Enää ei ollutkaan kaikille tarjolla vuosikymmenten uraa musiikkiopiston opettajana. Muusikkojen keikat vähenivät samaa tahtia kuin musiikin jakelu vaihtui käyttäjille ilmaiseksi. Kaiken kukkuraksi edullinen opiskelija-asunto oli menossa alta ja pääkaupunkiseudun vapaiden markkinoiden vuokrat hipoivat pilviä.
”Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla” lauloi puolestaan Tapio Rautavaara 50-luvulla. Pohdin, miten pystyisin auttamaan näitä upeita nuoria aikuisia näkemään työelämässä mahdollisuuksia, vaikka sitten niitä pieniä leivän palasia.
Kyselin kavereilta kokemuksia ja selasin työpaikkailmoituksia, keskustelin musiikkioppilaitosten rehtoreiden kanssa ja luin työministeriön raportteja. Selvitin palkkataulukoita ja pätevyysvaatimuksia. Koostin kaiken opetuspaketiksi, jonka toivoin auttavan heitä näkemään valoa opintoputken päässä.
Se, mihin en millään selvityksillä saanut hankituksia apua, oli heidän itsetuntemuksensa kohottaminen ja osaamisensa näkyväksi tekeminen. ”Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?” riimitteli Martti Servo vuosituhannen alussa.
Eivätkö opiskelijat näe ja kuule omaa potentiaaliaan? Huomasin pian, etteivät he pystyneet ajattelemaan koulutuksensa ”boksin” ulkopuolelle. Myös heidän asenteensa olivat mahdollisuuksia rajoittavia.
Minulla ja Apulannalla oli samankaltaisia kysymyksiä: ”Mitä sä tahdot ja mitä sä ansaitset? Kenellä on se ja miten sä saisit sen?”. Alkuun ainoa keinoni oli puhua avoimesti näistä asenteista sekä itseä että työelämää kohtaan.
Kohti Oiva-hanketta
Syksyllä 2017 kuulin Metropolian kollegaltani hankeideasta, jossa aiotaan tutkia uraloikkareita ja boksin ulkopuolelle katsomista. Ehkä sieltä löytyisi Cheek:n asennetta ”Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa”? Lähdin innolla mukaan ideoimaan tavoitteenani saada opiskelijoille välineitä oman osaamisensa huomaamiseen ja itselleni heidän ohjaamiseensa. Tämän ideoinnin seurauksena syntyi Oiva-hanke.
Samoihin aikoihin tutustuin australialaiseen professori Dawn Bennettiin, joka oli luonut EmployAbility – tietokannan ja siihen kuuluvan itsearviointityökalun Curtin Yliopistossa Perthissä (1,2) auttamaan eri alojen opiskelijoita kehittämään mahdollisuuksiaan työelämässä. Ehdotin voimien yhdistämistä, Canned Heat:n sanoin ”Let’s work together”. Omaksi asiantuntijatehtäväkseni tulikin työkalun kääntäminen suomeksi, soveltaminen suomalaiseen koulutukseen ja pilotointi. Lue lisää näistä vaiheista Oivan blogista: Varmuutta työelämään Australian opeilla.
Uraloikkaus kielenkääntäjäksi ja koodariksi
Tästä alkoi oma uraloikkaukseni, ”Into the unknown”, sekä kielenkääntäjänä että koodarina. Itsearviointityökalu on melko pitkä, joten käännettävää riitti useiksi kuukausiksi lehtorin muun työn ohella tehtäväksi. Vaikka puhun sujuvasti englantia ja olen väitellytkin englanniksi, oli tietokannan tekstin kääntäminen yllättävän haasteellista. Tästä prosessista voi lukea lisää julkaisun artikkelista EmployABILITY -itsearviointityökalu opiskelijan itsetuntemuksen kehittäjänä.
Prosessin lopussa minun tehtäväni oli siirtää käännetyt tekstit verkkoalustalle. Voidakseni tehdä sen minun piti opetella lukemaan ja tuottamaan koodia sen verran, että sain vietyä käännetyt tekstit oikeisiin paikkoihin oikealla asettelulla. Siinä oli uraloikkaa kerrakseen!
Pääsin myös hyödyntämään tutkijan koulutustani itsearviointityökalun käyttöönotossa.
Sen testaamisen lisäksi kehitin oheen käyttäjäkyselyn, jonka toivoin tuovan tietoa työkalun käytettävyydestä ja opiskelijoiden kokemuksista siihen vastaamisessa ja palautteen saamisessa. Pääset tutustumaan myös näihin käyttäjäkokemuksiin edellä mainitun artikkelin kautta.
Pilotointia ja ristiinpilotointia
Pilotoin itsearviointityökalun kahden musiikkipedagogiksi opiskelevan ryhmän kanssa. Teetätin heti perään myös käyttäjäkyselyn. Työkalu sai opiskelijoilta kohtuullisen positiivisen vastaanoton. Sen tekeminen kesti yllättävän kauan, ja huomasin osan opiskelijoista todella pysähtyvän kysymysten äärelle. Toisaalta, osa opiskelijoista klikkaili kyselyn läpi selkeästi intuitiivisemmin. Sekä opiskelijoita että minua itseäni jäi mietityttämään kysymysten määrä, toistuvuus ja tietokannan tuottaman raportin pituus.
Seuraavaksi lähdin ottamaan haltuun ja kokeilemaan muiden ammattikorkeakoulujen kehittämiä työkaluja. Lapin AMK:n kehittämä kompetenssityöpaja ohjasi opiskelijat pohtimaan työelämän kompetenssivaatimuksia ja kuvittelemaan erilaisia urapolkuja. Huomasin osan opiskelijoista innostuvan aikakausilehtien leikkaamisesta ja kuvitteellisen uratarinan muodostamisesta leikkeiden ja piirrosten avulla. Tarinat pitivät sisällään yllättävän paljon rankkoja käänteitä, avioeroja, irtisanomisia, konkursseja ja loppuunpalamisia. Opiskelijat vaikuttivat elävän varsin realistisessa, elleivät jopa inhorealistisessa, maailmankuvassa oman ammatillisen tulevaisuuden suhteen. Ja toisaalta, työtapa tarjosi mahdollisuuden tuoda nämä ajatukset julki ja pohtia niitä yhdessä vertaisten kanssa, joskus jopa huumorin keinoin. Ohjaajana uskon, että tämä työpaja on hyödyllinen opintojen alkuvaiheessa, kun opiskelijan oma ammatillinen orientaatio on vasta muotoutumassa. Kompetenssi työpajoihin pääsee tutustumaan lähemmin Kompetenssien tunnistaminen ohjaajalle -sivulla.
Turun AMK:n kehittämä Minkä päällä seisot, mitä kohti kurotat -työpaja ohjasi opiskelijat pohtimaan omia arvojaan. Olin vaikuttunut opiskelijoiden kyvystä analysoida omaa arvomaailmaansa. Installaatioissa näiden tulevien musiikkipedagogien oman jalan muotoiset paperiarkit kertoivat vahvoista humaaneista arvoista, ja omat käden muotoiset paperit kurottivat kohti musiikillisia ja opettajuuteen liittyviä haaveita. Tämä työpaja vaikutti sopivan paremmin opiskelijoille, joilla on jo selkeämpi käsitys työelämästä ja hieman kokemustakin siitä esimerkiksi työharjoittelun kautta. Tähän työpaja muotoon pääsee tutustumaan Osaamisen visualisointi ohjaajalle -sivulla.
Kolmas ristiinpilotoimani työkalu oli digitarina. Sen käyttäminen nimenomaan Oiva-hankkeen tavoitteiden toteuttajana oli minulle haasteellista. Ristiinpilotoinneissa opiskelijat tekivät kyllä hienoja digitarinoita omasta polustaan musiikin tai musiikkipedagogiikan saralla, mutta loikkausosaamisen mahdollisuuksien näkyväksi tekeminen oli haastavaa, koska opiskelijat näkivät omat kompetenssinsa tyypillisesti suhteessa muusikon tai opettajan työhön, ja muut urapolut jäivät tarinoista pois. Vasta kevään 2020 viimeisen ryhmän aikuisopiskelija, joka teki mieleenpainuvan tarinan oman muusikon ja musiikkipedagogin taipaleensa onnistumisista ja epäonnistumisista, näytti minulle digitarinan mahdollisuudet myös loikkausosaamisen ilmentäjänä. Hänen tarinansa kertoi työnkuvan muutoksista ja ennalta tuntemattomiin työtehtäviin siirtymisestä rehellisesti ja avoimesti, ja samalla hän haastoi monia ennakkokäsityksiä siitä, millä perusteilla ihmisiä pidetään menestyneinä musiikkialalla. Digitarina vaikutti olevan oiva väline loikkausosaamisen ilmentämiseen silloin, kun tekijällä on jo enemmän elettyä elämää ja työelämäkokemusta takanaan. Digitarina-menetelmään pääsee tutustumaan Osaamisen tarinallistaminen ohjaajalle-sivulla.
Neljä työkalua ja neljä näkökulmaa
Antoiko Oiva-hanke minulle kaipaamiani ohjauksellisia työkaluja? Sain todella käyttööni neljä työkalua, joista jokainen toi minulle erilaisen ohjauksellisen näkökulman. Kaikki työkalut vaikuttivat omalla tavallaan auttavan opiskelijoita paremmassa itsetuntemuksessa ja oman osaamisen hahmottamisessa. Ja toisaalta, kaikki työkalut jättivät jälkeensä paljon kysymyksiä sekä opiskelijoille että minulle. Minulle tärkein oivallus oli, ettei mikään näistä työkaluista ollut erityisen toimiva ilman ohjausta – ja ennen kaikkea ilman ohjaajan läsnäoloa. Vasta ammattimaisella inhimillisellä ohjauksella, tehtävien ja kysymysten merkitysten avaamisella, asiakokonaisuuksien välisten kaarien luomisella ja vuorovaikutuksella vertaisten kanssa työkalut näyttivät täyden potentiaalinsa – “I’ll stand by you”, kuten The Pretenders aikanaan julisti.
Mitä Oiva-hankkeesta jäi käteen? Opettajana ja ohjaajana ajattelen nyt, että opiskelijoita ei pidä uuvuttaa tulevaisuuden kysymyksillä, joihin heillä ei ole vastauksia tai joita on liikaa. Tarvitaan oikeita välineitä oikeassa kohdassa ammatillisen kehittymisen kaarta, jotta opiskelija on valmis kohtaamaan työelämän sopivasti ylpeänä omasta osaamisestaan ja sopivasti nöyränä jatkamaan elinikäistä oppimista, Bruce Springsteenin sanoin “When it comes to luck you make your own”.
Lähteet
- Bennett, D. 2016. Developing employability in higher education music, Arts and Humanities in Education, vol. 15(3-4), ss. 386-395.
- Smith, M., Bell, K., Bennett, D. & McAlpine, A. (2018). Employability in a Global Context: Evolving Policy and Practice in Employability, Work Integrated Learning, and Career Development Learning. Wollongong, Australia: Graduate Careers Australia.