Loikkausosaamisen ohjaaminen ja heimokulttuurit – vertaiskeskusteluissa nousseita ajatuksia

Aktiivisesta vertaiskeskustelusta syntyi ohjausasiantuntijoiden tuottamaa yhteiskehittelyä ja oivalluksia. Tässä artikkelissa käytetyt lainaukset ovat suoria lainauksia “Mitä on loikkausosaaminen?” -koulutusosioon osallistuneiden ohjaajien vertaiskeskusteluista.

Ohjauskeskustelussa lähdetään usein liikkeelle “pienistä”, konkreettisista asioista, joita ohjattava tuo keskusteluun. Taustalla saattaa olla kuitenkin paljon suurempia kysymyksiä, kuten opiskelumotivaation puute tai kysymys siitä, kokeeko ohjattava olevansa oikealla alalla. Tilanne muuttuu neuvonnasta ohjaukseen, kun siirrytään tiedon ja neuvojen jakamisesta merkityksen tasolle. Ohjaustyössä olisi annettava tarvittaessa mahdollisuus syvälliselle keskustelulle. Onnismaan (1) mukaan laadukas ohjaus rakentuu siitä, että ohjaajalla on “aikaa, huomiota ja kunnioitusta ohjattavaa kohtaan”. Ohjaustilanteessa persoona on keskiössä ja ohjaus kattaa koko elämän kentän. Ohjaamisen etiikkaan kuuluu, että ohjaaja ottaa huomioon ohjattavan henkilökohtaisen tilanteen ja toimii ohjattavan lähtökohdista käsin. Ehkä onkin kuvaavaa, että ohjauksen ja terapian taustateoriat ja käsitteet ovat osin yhtäläiset. (2,3,4)

Koulutusosion yhtenä materiaalina ollut alalta toiselle loikanneiden haastatteluaineisto osoitti, miten monet eri asiat voivat jo opiskeluaikana vaikuttaa yksilön käsityksiin omista vahvuuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan ja näin ollen ohjata uusille, oman näköisille urapoluille. Ohjaajan rooli tässä on suuri. Opettajan ja ohjaajan roolia muuttuvassa työelämässä käsitellään lisää erillisessä artikkelissa: Opettajasta myös ohjaajaksi. Eräs koulutukseen osallistuva ohjaaja kirjoitti keskusteluosiossa ohjaajan roolista:

“Opiskelijoita tulisi vieläkin enemmän kannustaa myös tekemään vähän epätyypillisiä valintoja eli loikkia. Vaikka kuuluisi heimoon, niin kaikkien ei silti ole pakko valita samanlaista polkua, vaan siitä voi ja saa, jollei peräti ole hyvä poiketa, jos siltä tuntuu.”

Heimokulttuurit

Heimokulttuurin käsitettä avataan artikkelissa:  Mistä uraoikkari ponnistaa?. Opiskeluaikana muodostuva heimokulttuuri ja sen syntyyn vaikuttavat tekijät herättivät keskustelua. Mikä on oppilaitoksen, opettajien ja ohjauksen merkitys heimokulttuurin syntymiseen? Vaikuttaako vahva heimokulttuuri ja yhteisöllisyys opinnoissa jaksamiseen, aina valmistumiseen saakka, vaikka oma motivaatio olisi hukassa? Innostava opettaja tai ohjaaja, hyvin onnistunut ryhmäytyminen, opiskeluilmapiiri, onnistuneet oppimiskokemukset, dialogisuus vuorovaikutuksessa, opiskelijan mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa – näiden kaikkien nähtiin vaikuttavan yksilön lisäksi koko ryhmään ja heimoon.

Keskusteluissa pohdittiin myös sitä, että heimon muodostumiseen ja yhteisöllisyyteen tarvitaan myös tapaamisia kasvotusten ja pienryhmissä. Erityisesti opintojen alussa olisi tärkeä tutustua toisiin ja rakentaa luottamukseen perustuvaa oppimisilmapiiriä. Tapaamisissa päästään verkon yli tapahtuvaa opetusta paremmin keskustelemaan, kohtaamaan ja oppimaan yhdessä.

”Opettajan omalla asenteella ja motivaatiolla – vahvalla tahdolla tehdä työtä – sekä ohjausosaamisella on vaikutusta sekä opiskelijoiden innostukseen, osaamiseen, motivaatioon ja onnistumisiin että ryhmäytymiseen, heimoutumiseen. Siihen toki vaikuttavat yhteinen päämäärä, arvopohja ja ympäristö.”

Näitä teemoja käsitellään lisää erillisessä artikkelissa Ohjaus, arvot ja osaamisen tunnistaminen mukana uraloikassa – vertaiskeskusteluissa nousseita teemoja.

Keskusteluissa nousi esiin myös alojen erilaisuus, joillakin aloilla on selkeästi vahvempi heimoutuminen kuin toisilla. Pohdittiin miten vahva heimokulttuuri saattaa estää näkemästä työelämän laajoja mahdollisuuksia. 

“Silloin kun ei ole liian tiivistä heimokulttuuria, voi olla helpompi rikkoa rajoja ja kokeilla jotain vähän muutakin.”

Oman osaamisen tunnustaminen ja sanoittaminen saattaisi auttaa löytämään osaamiselle käyttöä myös epätyypillisissä tehtävissä. Jos alan opinnoissa on kovin vähän valinnaisuutta ja opinnot ovat säädettyjä tai ohjattuja, tilanne voi olla haastava.

“Tilanne tuo haastetta kuulla, nähdä, ohjata ja kehittää opintoja ja ohjausta sellaiseksi, että vähäisessäkin liikkumatilassa opiskelija voisi loikata myös epätyypillisille urille”.

“Nuori aikuinen työstää vielä melko aktiivisesti identiteettiään ja olisi varmasti tärkeää saada tukea myös siihen, että pystyy vetämään terveet rajat suhteessa heimoonsa. Niin että hän saisi rauhassa jatkaa ensisijaisesti kasvua omaksi itsekseen ja samalla tutustua heimolaisuuteen ja tutkailla sitä ilmiönä, jonka vaikutuspiirissä on. Tällainen omasta minuudesta lähtevä oman itsen ja heimolaisuuden tarkastelu tukee myös mahdollisen ’loikkaamisen’ halun, tarpeen ja mahdollisuuksien tunnistamista ja sitä, että uskaltaa toimia, kun on sen aika.”

Keskustelussa nousi esiin kysymys siitä, onko heimoidentiteetti tapa ilmaista stereotypiat kauniimmin. Jos heimoidentiteetti kuvaa vaatimuksia ja osaamisia, joita tietyn joukon edustajalla tulisi olla, se väistämättä kaventaa mahdollisuuksia ja todellisuutta.

Pohdinnoissa nousi esiin ohjaajan rooli ja mahdollisuus olla myös saattelemassa uuden heimokulttuurin äärelle, jotta ammatti-identiteetti vahvistuisi. Toisessa puheenvuorossa tulivat esiin esimerkiksi maahanmuuttajien haasteet tutustua edustamansa ammattialan heimoon. Eri kulttuureissa saman ammattialan heimo saattaa olla hyvinkin erilainen.

Keskusteluissa nostettiin esiin se, miten oppilaitos voi tukea koulutusalojen välistä yhteistyötä ja erilaisten heimokulttuurien tuntemusta mahdollistamalla monialaisia opintoja. Opiskelijat saavat mahdollisuuden tutustua erilaisiin näkökulmiin oman heimokulttuurin ulkopuolella ja avartaa omia käsityksiään. Opintojen aikaisen monialaisuuden nähtiin johtavan tärkeään työelämätaitoon, kykyyn tehdä yhteistyötä erilaisten alojen, heimojen ja eri tavalla maailmaa katsovien ihmisten kanssa. Moninaisuutta voi rakentaa saman alan sisällä myös sekoittamalla ryhmiä. 

“Verkostoituminen ja monialainen yhteistyö on yksi nykytyöelämässä menestymisen ydintaidoista.”

Kuuluvatko kaikki heimoon?

Keskusteluissa nousi esiin myös tilanne, jossa ohjattava ei koe kuuluvansa alansa heimoon.

“Törmään ohjaustyössäni paljon opiskelijoihin, jotka eivät löydä itseään oman tutkintonsa heimosta. Kuulumattomuuden tunne vaatii paljon opiskelijalta voimavaroja, ja joskus tämä voi johtaa esim. alan vaihtoon. Yhtenäinen heimokulttuuri voi olla osaa opiskelijoista estämästä toteuttamasta unelmaa ja tavoitetta esim. epätyypillisestä uravalinnasta. — Jäin myös miettimään, miten paljon vahvassa heimokulttuurissa nousee erilaisista urista käsitys siitä, että jokin uravalinta olisi arvokkaampi toista. “

Toisaalta pohdittiin sitä, kokeeko opiskelija erilaisuutensa heikkoutena vai vahvuutena. Opiskelijat saattavat verrata itseään toisiin ja vetää erilaisesta osaamisestaan johtopäätöksen, etteivät ole sopivia alalle, koska eivät koe edustavansa heimoa. 

Eräs ohjaaja toi esiin kokemuksensa, että alaa vaihtaneet osaavat hyvin tunnistaa omia geneerisiä taitojaan. He eivät välttämättä koe edes tarvetta kuulua tiettyy heimoon tai omaksua yhtä ammatti-identiteettiä. 

Ohjaajat ovat huomanneet työssään opiskelijoita, jotka ovat ajautuneet alalle, joka ei vastaakaan heidän vahvuuksiaan tai toiveitaan. Voi olla, että nuori ei ole tiennyt, mihin hakeutua, tai valinnan on tehnyt joku muu hänen puolestaan. Osalle saattaa myös tulla terveydellisiä esteitä haluamallaan alalla ja on vaikea nähdä itsellään uutta suuntaa.

“Omaa heimoa voi olla vaikeaa löytää, varsinkin jos vielä pohtii sitä, mitä tulevaisuudessa haluaisi tehdä ja millaisiin tehtäviin haluaisi työllistyä. Pitäisi varmaan myös itsekin enemmän puhua opiskelijoiden kanssa loikkausosaamisesta ja sanoittaa sitä nimenomaan kykynä ja uskalluksena loikata oman alan tradition ulkopuolelle. Tätä moni pohtii ja pelkää samalla menettävänsä jotain omasta heimostaan, vaikka ei ehkä tunnistakaan varsinaista heimoa ympärillään.”

Keskusteluissa todettiin, että vastavalmistuneella ei ole välttämättä vielä ollenkaan vahvaa ammatti-identiteettiä tai tunnetta siitä, että kuuluisi ammatilliseen heimoon. Oman osaamisen tunnistaminen ylipäätään saattaa olla haurasta, koska kokemuksia työelämästä on vasta vähän. Opintojen aikana alan työelämään on saatettu päästä tutustumaan vain harjoittelussa. Työuran alussa heimoon liittyminen saattaa tuntua ongelmalliselta, kun oma kykenemättömyyden tai tietämättömyyden tunne on vahva pitkään alalla työskennelleiden seurassa. 

Lähteet

1. Onnismaa, J. 2011. Ohjaus- ja neuvontatyö: aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Gaudeamus Helsinki University Press.
2. Onnismaa, J. 2011.
3. McLeod, J. 2013. An Introduction to Counselling. Open University Press. McGraw Hill.
4. Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. 2000. Ohjaus ammattina ja tieteenalana 1. Jyväskylä: PS-kustannus.