Mistä uraloikkari ponnistaa?

 Tekijät: Leena Unkari-Virtanen,  Jussi Onnismaa ja Arto O. Salonen

alt=""

Eri aloilla on oma traditionsa, tapansa hahmottaa maailmaa, tietoa ja toimintaa sekä alansa työtä ja työtehtäviä. Ammatillisen yhteisön kulttuuri välittyy paitsi sen tieto- ja taitoperustassa myös julkilausumattomana perinnetietona, jota opiskelijat omaksuvat varsinaisten oppisisältöjen ohella. Alan hiljainen tieto ja tietäminen omaksutaan koulutuksen myötä oman ammatillisen identiteetin osaksi (1,2) . Toisin sanoen koulutuksen kylkiäisenä välittyy ammattialalle tyypillisiä arvoja, asenteita ja uskomuksia, jotka osaltaan ohjaavat opiskelijaa tavoittelemaan tietynlaisia työuria ja kurkottamaan kohti alansa arvoihin sovittautuvaa mielikuvaa hyvästä elämästä (3). Tätä ilmiötä on tarkasteltu esimerkiksi akateemisina ja ammatillisina heimokulttuureina (4, 5).

Ammattialat heimokulttuureina

Heimokulttuuri viittaa esimerkiksi oppiaineen, oppilaitoksen tai ammatin jaettuihin toimintamuotoihin, uskomuksiin ja arvostuksiin. Heimolla on omanlaiset tavoitteet, puhetavat, toimintamuodot, arvostukset ja uskomukset, joita määrittää kunkin alan nk. moraalijärjestys. Moraalijärjestys määrittää, mikä tietyn heimokulttuurin piirissä on arvokasta. Moraalijärjestys on jatkuvasti tuotettu ja uudelleen neuvoteltu ymmärrys oikeasta ja väärästä sekä heimolaisen oikeuksista ja velvollisuuksista.  (6, 7, 8.) 

Oheisissa videoissa kolmen alan opettajat ja opinto-ohjaajat keskustelevat alan heimokulttuurista.

Kulttuurituottajat -sankariloikkaajia kaikki

Kulttuurituottaja-tutkinnon lehtorit Jussi Kareinen ja Johanna Ikola keskustelevat videossa loikkausosaamisesta omalla ammattialallaan.

Kulttuurituottajat -sankariloikkaajia kaikki -video YouTubessa

Käsikirjoitus: Leena Unkari-Virtanen, Lea Vartiainen ja Johanna Wartio
Editointi ja lukija: Terhi Eskelinen
Kuvaus ja ohjaus:
Grafiikka: Johanna Ponkala, Websie
Musiikki: Audionautix, Country Cue 1, CC-SA-BY-4.0, https://audionautix.com

Teatteri-ilmaisun ohjaajat eli TIOt

Teatteri-ilmaisun ohjaaja -tutkinnon lehtorit Mervi Rankila-Källström ja Ari Ahlholm keskustelevat videossa loikkausosaamisesta omalla ammattialallaan.

Teatteri-ilmaisun ohjaajat eli TIOt -video YouTubessa

Käsikirjoitus: Leena Unkari-Virtanen, Lea Vartiainen ja Johanna Wartio
Editointi ja lukija: Terhi Eskelinen
Kuvaus ja ohjaus: Johanna Wartio
Grafiikka: Johanna Ponkala, Websie
Valokuva: Ville Saarikoski, Turun AMK,
Musiikki: Kevin MacLeod, Baltic Levity – Thatched Villagers, CC-BY-SA-4.0, http://incompetech.com/music/royalty-…

Hyvinvoinnin ja liikunnan monitaitureiden heimo: liikunnanohjaajat

Liikunnanohjaaja -tutkinnon lehtorit Maarit Shemeikka ja Kaisa Pyykkönen sekä opinto-ohjaaja Anne Rautio keskustelevat videossa loikkausosaamisesta omalla ammattialallaan.

Hyvinvoinnin ja liikunnan monitaitureiden heimo: liikunnanohjaajat -video YouTubessa

Käsikirjoitus: Leena Unkari-Virtanen, Lea Vartiainen ja Johanna Wartio
Editointi ja lukija:
Terhi Eskelinen
Kuvaus ja ohjaus:
Johanna Wartio
Grafiikka:
Johanna Ponkala, Websie
Valokuva:
Lapin AMK
Musiikki:
Audionautix, Country Cue 1, CC-SA-BY-4.0, https://audionautix.com

Heimottuminen on oleellinen osa ammatti-identiteetin kehittymistä. Ammatti-identiteetin omaksumiseen liittyy formaaleiden opetustilanteiden lisäksi informaalia oppimista esimerkiksi kohtaamisissa kahviloissa, illanvietoissa ja muissa tapaamisissa. Vähitellen opiskelija omaksuu ja sisäistää alansa arvot, tavat, käsitykset, jopa pukeutumisen ja muut sosiaalisen käyttäytymisen mallit, toisin sanoen yhteisönsä ”sosiaalisen perimän” (9). Tämä ”sosiaalinen perimä” ei useinkaan tule näkyväksi virallisissa opinahjon opetussuunnitelmissa, eikä se – tai sen monet piirteet – välttämättä ole edes kovin tiedostettuja itse heimon jäsenille tai heimomaisia piirteitä omaavalle ammattialalle.

Heimottuminen on siis kokonaisvaltainen kulttuurinen prosessi, jonka tuloksena heimoksi tunnistetun yhteisön eheys ja yhtenäisyys on lisääntynyt. Yhteisö on omaksunut sille tyypillisiä käyttäytymistapoja, jonka avulla sen erottaa toisesta yhteisöstä. Heimon traditioon liittyy esimerkiksi sosiaalisia, moraalisia, tiedollisia ja taidollisia elementtejä (10). Nämä elementit yhdistävät heimon jäseniä toisiinsa. Tiettyyn heimoon kuuluvat ihmiset ovat oppineet  luottamaan toisiinsa ja lukemaan muodostuneen toimintakulttuurin hienojakoisiakin piirteitä. 

Ammatillisia heimokulttuurien perustaa voidaan tarkastella esimerkiksi allalle tyypillisen tieto- ja taitoperustan, maailmankuvan ja todellisuuskäsityksen sekä käytäntöön ja toimintaan suuntautumisen perusteella (11). Eri aloilla korostuvat erilaiset osaamiset ja painotukset, jotka samalla luonnehtivat alan heimokulttuuria.

Tietylle alalle tyypillinen tieto- ja taitoperusta sisältää sen, mitä heimossa pidetään oleellisena ja mitä epäoleellisena osaamisena. Maailmankuvassa tai todellisuuskäsityksessä on kyse siitä, millaiseksi heimo mieltää maailman. Tulkinta voi vaihdella mekanistisesta maailmankäsityksestä joustavaan ja systeemiseen. Mekanistisesti ajattelevassa heimossa eri todellisuuden osat saattavat olla toisistaan irrallisia, esimerkiksi yksittäisiä taitoja tai tietoja, tai niitä käsitellään vailla kytköstä työhön ja ammatilliseen toimintaympäristöön. Sen sijaan systeemisesti maailmaa katsovassa heimossa eri todellisuuden tekijät on toisiinsa kytkeytyneitä – välittömästi tai välillisesti. Käytännössä kyse voi olla vaikkapa siitä, mielletäänkö ihminen muun todellisuuden yläpuolella olevaksi vai osaksi luontoa.

Ammatillisten heimojen taustalla vaikuttavia käsityksiä ovat:

  • Alalle keskeinen tieto- ja taitoperusta
  • Alan käsitys oikeasta tiedosta, maailmasta ja todellisuudesta
  • Alalle tyypillinen suuntautuminen käytäntöön ja toimintaan
  • Alalle tyypilliset arvot
  • Ammattiyhteisön tavat säännellä ja palkita sekä ylläpitää alan identiteettiä
  • Alan normatiivinen ilmasto, mm. sallivuus rajapinnoilla toimiseen ja uraloikkiin
  • Alan itsereflektion tavat ja kulttuurinen itsetuntemus.
  • Opetuksessa ilmenevä pedagoginen ajattelu ja sen kautta välittyvä ihmiskäsitys
  • Alalle tyypilliset vuorovaikutuksen muodot

Nämä käsitykset kietoutuvat opiskelussa yhteen monin tavoin ja ilmentävät  niin alan keskeisenä pidettyä tieto- ja taitoperustaa kuin heimon moraalijärjestystä. 

Uraloikkarit kynnyksellä

Oiva-hankkeessa haastateltiin 56:ta epätyypillisissä työtehtävissä tai -ympäristöissä työskentelevää liikunnanohjaajaa, kulttuurituottajaa, teatteri-ilmaisun ohjaajaa, ympäristösuunnittelijaa ja musiikkipedagogia.  Näissä haastatteluissa  heimokulttuurit näyttäytyivät taustakuvana, josta haastateltavat olivat ponnistaneet uraloikalleen. Omaan henkilökohtaiseen tulkintaan ammatillisesta identiteetistä liittyi haastatteluissa joskus jännite ammatillisen heimon tradition ja sen soveltamisen rajojen välillä. Tätä jännitettä kuvataan kynnystilanteeksi, joka saattaa johtaa joko onnistuneeseen heimon jäsenyyteen tai epäonnistumiseen, jolloin heimo hylkää jäsenensä (12).

Haastateltavien suhtautumisessa opiskelujan heimoon näyttäytyi jänne, jossa yhtenä ääripäänä oli vierauden tuntu, jopa ahdistus, toisena huoleton joukossa viihtyminen. Jos alan arvot, ihmiskäsitys tai normatiivinen ilmasto aiheuttivat ristiriitoja henkilökohtaisten käsitysten kanssa, tuntui haastateltavalla kytevän ajatus uraloikasta pois heimon ahtaaksi koetuista rajoista. Myös haastateltavan oma tausta vaikutti suhtautumiseen ammatilliseen heimoon. Esimerkiksi ikä, aiemmat opinnot tai erityiset elämänkokemukset näyttäytyivät alan heimokulttuuria laajempana perspektiiviinä, joka ilmeni esimerkiksi heimon taustakuvan pohtimisena useista eri näkökulmista tai kritiikkinä ammatillisen heimon näkemysten kapeutta tai mahdollisuuksien rajaamista kohtaan. 

Monet haastateltavat kuvasivat suhdettaan heimoon väljäksi, esimerkiksi yhteisten arvojen kautta rakentuvaksi. Ammatillisessa toiminnassa näyttäytyi potentiaali, jossa “mitä tahansa” voisi tapahtua. Näillä loikkareilla näyttäytyi mahdollisuus toteuttaa ammatillisesta toiminnasta erilaisia variaatioita, ja he pystyivät näkemään myös itsensä erilaisissa rooleissa ja erilaisissa kytköksissä heimoon. He kuvasivat suhdetta heimoonsa eräänlaiseksi liminaalitilaksi.

Kun loikka on ajankohtainen, ollaan liikkeessä jostakin johonkin, ei-kenenkään maalla, ei vielä – ei enää -tilassa, jota voi kuvata myös liminaalitilana (limen, lat. kynnys). Työelämän joustavuuden, kompleksisuuden ja yksilöllisyyden lisääntyminen tarjoaa mahdollisuuksia, mutta voi myös johtaa ahdistukseen. Kontinen ym. kirjoittavat (13) : 

Liminaalitilan käsite kuvaa vanhan ja uuden välissä olemista, jossa uuden mahdollistava kaaos ja epävarmuus yhdistyvät esimerkiksi rituaalisen käyttäytymisen tuomaan turvallisuuteen. Työn muutosten pyörteissä on syytä pysähtyä pohtimaan välitilan ja liitoskohtien mahdollisuuksia hyvän työn toteuttamisen näkökulmasta. Liminaalisuus voi olla ahdistava kaaos, mutta toisaalta täynnä voimaa ja potentiaalia, jolloin se mahdollistaa ennalta suunniteltujen asioiden tapahtumisen.

Rituaaleja tutkimut Victor Turner kiinnitti huomiota liminaalitilan transformatiiviseen luonteeseen. Liminaalitilassa ollaan tilapäisesti tavanomaisten oikeuksien ja velvollisuuksien tuolla puolen. Oma asema voi heiketä, mutta toisaalta tulee mahdolliseksi leikitellä merkityksillä ja rooleilla. Normaalin työn rutiinit ja merkitykset näyttäytyvät etäältä toisina ja voivat olla parodian kohteena. Liminaalitilassa reflektio on mahdollista kohdistaa myös itseen ja muunnella luovasti omaa toimintaa ja rooleja. Myös kieli voi muuttua refleksiivisen metakielen suuntaan (14, 15). 

Työn murros heimokulttuurien taustakuvassa

Heimokulttuuri-metaforan kautta voidaan tarkastella eri alojen yhteisöllistä suhtautumista työelämän muutoksiin. Oiva-hankkeessa pohdittiin esimerkiksi seuraavia eroavaisuuksia:

  • Minkälainen on alan ammatillinen työnäky?  Painottuuko siinä esimerkiksi käsityöläisen taitoja säilyttävä ja ylläpitävä työnäky vai tähyilläänkö koko heimon voimin kohti uusia sovellusympäristöjä? 
  • Miten alan ammatillisiin arvoihin ja käytänteisiin sopii ketterä muuntuminen työelämän ja -ympäristöjen vaihtuvien tilanteiden mukaan? Palkitaanko heimon jäseniä osaamisen soveltamisesta?
  • Minkälaisia taustalla vaikuttavia mielikuvia, pyrkimyksiä ja arvoja – moraalikäsityksiä – alalla käytetty ammatillinen sanasto ja muutospuhe ilmentää? 

Koulutusinstituutit ovat usein ammatillisen heimon työnäkyä säilyttäviä. Koulutuksen myötä alan ammatillinen traditio siirretään yhteisöltä yksilötasolle. Sosiaalipsykologi Rom Harré kuvasi noviisin tietä ammatillisen heimon täysivaltaiseksi jäseneksi tapahtuvaksi eri vaiheissa (16). Hakeutuminen opiskelemaan jotakin alaa tapahtuu yleensä alan traditiosta muodostuneen käsityksen varassa. 

Henkilökohtainen ammatillinen identiteetti rakentuu toisaalta omaksumalla alan vallitsevia käytänteitä, käsityksiä, arvoja ja tapoja, toisaalta pohtimalla ja muokkaamalla niitä omaan elämään sopiviksi ja ammatillisen heimon sisällä sopivasti muista erottuvaksi henkilökohtaiseksi tulkinnaksi – tai “identiteetin esitykseksi”, kuten Harré ilmaisee (17). Näin ammatillinen heimo sekä säilyttää ja ylläpitää ominaisia piirteitään että hitaasti muuntuu heimon moraalijärjestyksen sallimissa puitteissa.

Työ, työurat ja ammatillinen osaaminen ovat  muutoksessa ja myös puhe ja kieli, jolla näistä puhutaan, muuttuvat. Muutosjoustavuutta tutkittaessa on huomiota kiinnitetty erityisesti kieleen, jota yhteisö muutoksista käyttää. Mielletäänkö muutokset esimerkiksi heilurimaiseksi, hahmonsa löytäväksi tai hahmottomaksi työuraksi (18),  ammattien laaja-alaistumiseksi (19), työn muurrokseksi ja työmuotojen monipuolistumiseksi (20), moniosaamiseksi (21) tai yleisiksi eli geneerisiksi osaamisiksi (22) vai joksikin muuksi, esimerkiksi “kolmanneksi työksi” (23)? 

Yhteisön puheessa saattaa esiintyä myös kaksoissidoksia, esimerkiksi jos organisaation strategiassa on uudistumispuhetta, mutta käytännön ratkaisuissa pidetään kiinni vanhoista toiminta- ja ajatusmalleista. Kaksoissidoksien tunnistaminen vähentää yhteisössä ristiriitaisuutta ja auttaa kehittämään yhteisön psykologista turvallisuutta (24, 25).

Ammatillista heimokulttuuria voisi luonnehtia Keijo Räsäsen ja Marja-Liisa Truxin työkäytäntöjä rikastavilla kysymyksillä (26): 

  • Miten suoritan tämän työn? 
  • Mitä yritän tässä työssä saada aikaan ja saavuttaa? 
  • Miksi teen tätä työtä näin? 
  • Kuka olen tätä työtä tehdessäni?

Jos työssään kokee, ettei työtään voi tehdä kestävästi ja omien ammatillisten standardien mukaisesti, se voi olla merkittävä uranvaihdon työntövoima jo ennen kuin on ehtinyt kokea vetovoimaa tietylle uudelle alalle.

Moninaisuutta  sietävän heimokulttuurin arvo voi olla esimerkiksi siinä, että se on sekä kestävä että kehittyvä. Seuraavaan taulukkoon on koottu esimerkinomaisia piirteitä säilytettävästä, lisäävästä ja uudistavasta työnäystä (Taulukko 1).

Taulukko 1. Säilyttävä, lisäävä ja uudistava työnäky (soveltaen 27).
Säilyttämiseen hakeutuva
työnäky
Lisäämiseen hakeutuva
työnäky
Uutta kohti
hakeutuva
työnäky
Miten työtehtävien muutoksista puhutaan?Miten voidaan pitää yllä taitoja ja tietoja?Mitä voisi tehdä paremmin, laajemmin, tehokkaammin, vaikuttavammin?Onko ajattelu- ja toimintaperusta kohdallaan vai tarvitaanko muutoksia?
Millainen on hyvä osaaja?Syventyvä tradition omaksujaTehokas levittäjäArvioiva kokeilija
Miten työtehtävissä kehitytään?Heimon noviisista mestariksiHeimon noviisista 
vaikuttajaksi
Heimon noviisista kehittäjäksi
Mihin oppiminen perustuu?Substanssin sisäistäminenToimintaympäristön ymmärtäminenUusien mahdollisuuksien haltuun ottaminen

Turvallinen heimokulttuuri uraloikkien tukena

Haastattelijoiden kirjoittamat kuvaukset haastattelutilanteiden sujumisesta ja vaikutelmista piirsivät kuvan keskittyneistä tuokioista, joissa haastateltavat itse saivat rauhassa harkita ja valita, mitä asioita nostivat elämästään esiin. Jotkut haastateltavat pohtivat haastatteluiden päätyttyä sitä, mistä olivat juuri haastattelijan johdattelemina keskustelleet. Yksi haastateltava halusi jälkeenpäin tuoda esiin, että hänen työpolullaan on ollut myös epäonnistumisia ja negatiivisia tunteita, jotka eivät haastattelussa tulleet ilmi. Haastattelijat kuvasivat useimmiten haastattelun sujuneen “hyvän fiiliksen” vallassa. Monesti vaikutelmaksi jäi, että pohdinnat liminaalitilan luovan avoimesta kynnyksellä olemisesta, samoin kuin kokemukset uraloikkien kaaosten ja rakenteita luovien puitteiden vaihtelusta jäivät tunnistamatta ja kuvaamatta (28). Siksi on syytä tarkastella uraloikkiin liittyvää psykologista turvallisuutta.

Lähtökohtaisesti ammatillinen identiteetti rakentuu yksilön ja yhteisön dialogissa. Niinpä uraloikkiin ponnistaminen voi olla erilaista heimojen erilaisista oppimiskulttuureista, arvoista, työnäyistä ja moraalijärjestyksistä. Haastatteluaineistossa on eri työuran vaiheissa olevia uraloikkareita hyvinkin erilaisista heimokulttuureista. 

Oiva-hankkeen haastatteluaineistosta hahmottui haastatteluissa toistuvia, yhteisiä piirteitä, joita tässä tarkastellaan E.H. Scheinin (29) esittämän psykologisen turvallisuuden teemojen kautta. Aineistosta on poimittu haastateltavien huomioita sekä uraloikkaa edistävistä että loikkaa jarruttavista kokemuksista. 

Psykologisesti turvallinen ympäristö. Uraloikkarille uudet mahdollisuudet eivät merkitse identiteetin menetystä tai ammatillisen ydinosaamisen vähentymistä edes silloin, kun henkilö ei omassa ammatissaan soveltaisi heimonsa ydinosaamista. Elämän kokonaisuuden, työn ja harrastusten kokonaisuus näyttäytyi identiteetin kannalta tärkeänä.

Tulevaisuuteen luottava asenne. Uraloikkarille tulevaisuus näyttäytyi enimmäkseen hyvänä, vaikka tämä ottaisi epävarmuutta tuottavan  riskin. Usko oman alan tulevaisuuteen juurtui eri tavalla eri ammattialoilla, ja uraloikkarit arvostivat opiskelussa välittynyttä tulevaisuususkoa.

Erehtymiset salliva oppimiskulttuuri. Osa uraloikkareista suuntautui tutkimaan epäonnistumisia ja erehtymisiä uuden oppimisen mahdollisuutena. Joillakin aloilla tähän jopa kannustettiin tietoisesti, ja nämä alat näyttäytyivät sallivina, tyytyväisyyttä tuottaviin uraloikkiin kannustavina.

Kokeiluihin kannustava kenttä. Haastateltavien ammatilliset heimot olivat erilaisia siinä, miten sallittuna epäonnistuminen yhteisössä nähtiin ja miten epäonnistumisista oppimista tuettiin. Joukossa oli epävarmuutensa ilmaisseita uraloikkareita, jos loikalla tunsi ylittäneensä sallitut rajat ja menettäneensä heimon arvostuksen.

Uraloikkiin uudenlaista osaamista?

Yksilölle uraloikka on joskus mahdollinen vahvojen geneeristen taitojen ja osaamisten avulla. Näitä siirrettäviä, monien eri tehtävien yhteydessä hyödyksi olevia taitoja ovat esimerkiksi ongelmanratkaisu-, viestintä-, uuden oppimisen tai itsensä johtamisen taidot (30, 31). Uraloikkari voi hyödyntää geneerisiä taitojaan alalla kuin alalla, missä tahansa työympäristössä. Geneeriset taidot huomioidaankin eri ammattialojen opetussuunnitelmissa, niitä opetetaan, opiskellaan ja arvioidaan heimojen keskeisten tietojen ja taitojen ohessa. Geneeriset taidot eivät kuitenkaan haastatteluaineistosta nouse kuvaamaan loikkausosaamista. Loikkaustaidot tuntuvat kytkeytyvän pikemminkin siihen, miten henkilö on suhteessa ympäristöönsä ja miten hän itse ohjaa polkuaan työelämässä ja miten hän kokemuksistaan oppii. 

Geneeristen taitojen rinnalla näyttäytyy taito olla suhteessa työ- ja muuhun oman elämän ympäristöön sekä omiin intentioihin ja elämäntilanteeseen. Olisi mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe selvittää, voisiko tällaista taitoa kuvata esimerkiksi generatiivisena oppimisena, kuten tietojen ja taitojen luovana soveltamiseena, taitona muokata omia mielikuvia ja malleja hyvästä työelämän polusta kulloisessakin oman elämän kontekstissa (32).

Lähteet

  1. Harré, R. 1983. Personal Being. A Theory for Individual Psychology. Oxford: Basil Blackwell.
  2. Onnismaa, J. 2008. Hiljainen tieto kulttuurien rakenteissa. Kollektiivinen muistaminen ja muistamattomuus. Teoksessa Toom, A., Onnismaa, J. & Kajanto, A. (toim.) Hiljainen tieto – tietämistä, toimimista, taitavuutta. Aikuiskasvatuksen 47. vuosikirja. Kansanvalistusseura, 83–102.
  3. Unkari-Virtanen, L.  2012. Koulutusinstituution tuottama osaaminen ja työelämäosaaminen musiikkialalla. Teoksessa Lintula, L. (toim.). Monta polkua osaamiseen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Taito-työelämäkirjat, 74–81. Saatavana osoitteessa: https://www.metropolia.fi/sites/default/files/publication/2019-11/2012_Lintula_Monta_polkua_osaamiseen_TAITO3.pdf . Luettu 15.9.2020. 
  4. Ylijoki, O.-H. 1998. Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Tampere: Vastapaino.
  5. Saarinen, K.  2016. Akateeminen/ammatillinen heimokulttuurisuus opiskelussa ja opettamisessa. Tampereen Ammattikorkeakoulu: Tamkjournal. Saatavana osoitteessa: https://tamkjournal.tamk.fi/akateeminenammatillinen-heimokulttuurisuus%c2%b9-opiskelussa-ja-opettamisessa/ Luettu 15.9.2020. 
  6. Ylijoki, O.-H. 1998. Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Tampere: Vastapaino.
  7. Saarinen, K.  2016. Akateeminen/ammatillinen heimokulttuurisuus opiskelussa ja opettamisessa. Tampereen Ammattikorkeakoulu: Tamkjournal. Saatavana osoitteessa: https://tamkjournal.tamk.fi/akateeminenammatillinen-heimokulttuurisuus%c2%b9-opiskelussa-ja-opettamisessa/ Luettu 15.9.2020.
  8. Filander, K., Korhonen, M. & Siivonen, P. 2019. Johdatusta nykyajan huiputukseen. Teoksessa Filander, K., Korhonen, M. & Siivonen, P. (toim.). Huiputuksen moraalijärjestys: Osallisuuden ja sosiaalisen kivun kertomuksia. Tampere: Vastapaino, 15–47.
  9. Ylijoki, O.-H. 2001. Rom Harré. Toimijuus, kieli ja moraali. Teoksessa Hänninen, V., Partanen, J. & Ylijoki, O.-H. (toim.) Sosiaalipsykologian suunnannäyttäjiä. Tampere: Vastapaino, 225–252.
  10. Harré, R. 1983, 274.
  11. Ylijoki, O.-H. 1998, 110–145.
  12. Ylijoki, O.-H. 1998, 136.
  13. Kontinen, T., Houni, P., Karsten, H. & Toivanen, H. 2013. Liminaalitilan käsite työn muutosten jäsentäjänä. Aikuiskasvatus 33 (4), 252–263.
  14. Turner, V.  1986. The Antropology of Performance. New York: PAJ Publications.
  15. Kontinen y. 2013, 253.
  16. Harré 1983; Ylijoki 1998.
  17. Harré 1983, 258.
  18. Järvensivu, A. & Pulkki, J. 2019. Työura: yksilön valintoja vai monimutkaista kehkeytymistä? Janus: sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27 (1), 38–54. Saatavana osoitteessa: https://doi.org/10.30668/janus.64170. Luettu 15.9.2020. 
  19. Haapakorpi A., Onnismaa J. 2014. Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 41/2014. Saatavana osoitteessa: https://tem.fi/documents/1410877/2859687/Ammattien+laaja-alaistuminen+ja+sen+työpoliittinen+merkitys+17102014.pdf. Luettu 15.9.2020. 
  20. Työn murros Suomessa. Tutkimusraportti tulevaisuuden työelämästä ja työn murroksesta 2020. Saatavana osoitteessa: https://www.cgi.fi/fi/lataa/tutkimus-tyon-murroksesta-suomessa. Luettu 15.9.2020. 
  21. Oivallus. 2011. Oivallus loppuraportti. Elinkeinoelämän keskusliitto.  Saatavana osoitteessa: https://ek.fi/wp-content/uploads/Oivallus_loppuraportti.pdf. Luettu 15.9.2020.  
  22. Levälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K. & Suominen, V. & Kotipelto, S. 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Helsinki: Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. Saatavana osoitteessa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/osaamisrakenne_2035.pdf. Luettu 15.9.2020.  
  23. Purhonen, K. 2017. Ammattien rajapinnoilla ja kolmannen työn äärellä. https://kirsipurhonen.files.wordpress.com/2017/01/ammattien-rajapinnoilla_valmis.pdf. Luettu 15.9.2020. 
  24. Frazier ym. 2016. Psychological Safety: A Meta-Analytic Review and Extension. 
  25. Newman, A., Donohue, R. & Eva, N.  2017. Psychological safety: A Systematic Review of the Literature. Human Resource Management Review 27(3) Saatavana osoitteessa: https://psycnet.apa.org/record/2017-02466-001. Luettu 15.9.2020. 
  26. Räsänen, K. & Trux, M.-L. 2012. Työkirja: Ammattilaisen paluu. Helsinki: Kansanvalistusseura.
  27. Rahmel, P. & Unkari-Virtanen, L. 2017. Muutosjohtajan partituuri. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 24. Saatavana osoitteessa: https://www.metropolia.fi/sites/default/files/publication/2019-11/2016_Rahmel_Unkari-Virtanen_Muutosjohtajan_partituuri_ERILLISJULKAISU.pdf. Luettu 15.9.2020. 
  28. Kontinen ym. 2013, 259.
  29. Schein, E. H. 2018. Can learning cultures envolve? Saatavana osoitteessa: https://thesystemsthinker.com/can-learning-cultures-evolve/ Luettu 15.9.2020. 
  30. 30. Billing, D. 2010. Generic Cognitive Abilities in Higher Education: An international analysis of skills sought by stakeholders Compare: A Journal of Comparative and International Education.Volume 33, 2003. Issue 3, 335–350. Saatavana osoitteessa:  https://doi.org/10.1080/03057920302596. Luettu 15.9.2020. 
  31. Levälahti ym. 2019.
  32. Li, C. 2016. From adaptive to generative learning in small and medium enterprises-a network perspective. Journal of Glob Entrepreneurship  Research  6, 11. Saatavana osoitteessa: https://doi.org/10.1186/s40497-016-0054-y. Luettu 15.9.2020.