Uraloikkarin käsikirjasta tukea muuttuvan työelämän urapoluilla

Tekijät: Terhi Eskelinen ja Jussi Kareinen

Työ ja sen osaamisvaatimukset muuttuvat nopeasti. Tätä muutosta on tapahtunut aina, mutta tällä hetkellä muutosvauhti on kasvussa. Nopeat muutokset luovat haasteen koulutukselle ja koulutustarpeiden ennakoinnille. 

Suurin syy muutokseen on uusi teknologia, joka on mahdollistanut korkeamman tuottavuuden ja hyvinvoinnin kasvun. Samalla työn tekemisen muodot ja työsuhteet ovat moninaistuneet. Työn aika- ja paikkasidonnaisuus on heikentynyt merkittävästi. Teknologian kehityksen myötä ammattikuvat yhdistyvät toisiinsa ja niiden väliset rajat hälvenevät. Tätä kautta myös ammatti-identiteetit ovat muutoksessa. (1)

Aiemmin on ajateltu, että koulutuksen tavoite on kouluttaa kuluttajia työmarkkinoille, eli valmistumisen jälkeen pitää löytää joku, joka antaa työpaikan. Tämän perinteisen palkkatyön rinnalle on  alettu rakentaa viime vuosina koulutusmallia, joka tukee itsensä ja siinä samalla myös muiden työllistämistä. Tässä kehyksessä on aivan ensiarvoisen tärkeää, mitä muita taitoja ammatillisen substanssiosaamisen lisäksi asiantuntijan tutkinto sisältää. 

Koulutukseen tulisi kyetä nivomaan myös rohkeutta, kokeilevuutta ja joustavuutta, joiden avulla yksilö voi nopeastikin suunnata omaa osaamistaan vastaamaan kyseisen hetken osaamistarpeita (2). 

Substanssiosaamisen lisäksi tulevaisuuden työelämäosaaja tarvitsee yhä enemmän niin sanottuja metataitoja. Metataitoja ovat esimerkiksi joustavuus, kyky ottaa haltuun uusia aihealueita, ryhmätyökyky, vuorovaikutustaidot, verkosto-osaaminen, kansainvälisyyteen liittyvät kyvykkyydet ja itseohjautuvuus.

Nämä taidot  määrittävät vahvasti työntekijän arvoa rekrytointimarkkinoilla (3). Näitä taitoja ja niiden merkitystä käsitellään Uraloikkarin käsikirjassa muun muassa artikkelissa: Kestävä kehitys geneerisenä työelämätaitona.   

Sidosryhmien kanssa käytävä jatkuva dialogi on ensiarvoisen tärkeää, jotta muutostarpeisiin pystytään reagoimaan riittävän nopeasti. Eri koulutustasoilla onkin tapahtunut koulutusrakenteiden muutosta kohti laajempi-alaisten osaajien koulutusta. Tästä ovat esimerkkeinä ilmiöoppiminen, laajemmat opintokokonaisuudet ja jatkuvan oppimisen korostuminen (4).

Uraloikkarin käsikirja vastaa omalta osaltaan edellä kuvattujen muutosten tuomaan uudistamistarpeeseen. Käsikirja esittelee Oiva – Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa -hankkeessa käytännössä kokeiltuja menetelmiä. Näillä menetelmillä opiskelijaa ja vastavalmistunutta autetaan tunnistamaan oma osaamisensa, ja mahdollistetaan osaamisen käyttämistä myös tutkintoalan ulkopuolella. Kokeilujen esittelyn lisäksi käsikirja avaa sitä, miten syntyy loikkausosaaminen eli kyky ja uskallus loikata oman alansa traditioista muualle ja soveltaa osaamistaan yllättävissä ja alan traditioita laajemmissa konteksteissa.

Käsikirja auttaa sekä opiskelijaa että ohjauksen ammattilaista tunnistamaan ja hyödyntämään tutkinnon, mahdollisen työkokemuksen ja  jopa harrastusten kautta rakentunutta ammatillista kompetenssia. Käsikirjassa menetelmien on koottu molemmille kohderyhmille omiksi paketeiksi viiden teeman alle.

Loikkausosaaminen apuna muutoksessa

Käsikirjassa loikkausosaamista analysoidaan molempien kohderyhmien kautta: uraloikkauksen tehneiden alumnien haastattelujen avulla ja opinto-ohjaajille ja ohjaustyötä tekeville järjestetyn Oivallista ohjausta 2020 -täydennyskoulutuksen osallistujien keskustelujen kautta. 

Uraloikkarin käsikirjassa esitellään haastatteluaineiston pohjalta tuotettuja loikkarihahmoja, joiden avulla tehdään näkyväksi erilaisia tapoja nähdä loikkausosaamisen ilmentymiä. Näitä hahmoja ja niihin liittyviä teorioita esitellään tarkemmin käsikirjan artikkeleissa:

Piirretyt viisi loikkarihahmoa, jotka ovat: köydenpunoja, lasinpuhaltaja, samooja, heinäsirkka ja sipulinkuorija

Oivallista ohjausta 2020 -koulutukseen osallistujat pohtivat muun muassa ammatti-identiteetin rakentumista, opinto-ohjauksen roolia siinä, työelämän muutosta ja työelämäyhteyksien merkitystä opintojen aikana. Näistä pohdinnoista voi lukea tarkemmin käsikirjan artikkeleista: Ohjausosaaminen – vertaiskeskusteluissa nousseita teemoja ja Ohjausosaaminen ja heimokulttuurit – vertaiskeskusteluissa nousseita ajatuksia.

Menetelmät tukevat loikkausosaamista ja sen ohjausta

Uraloikkarin käsikirjaan on koottu hankkeen aikana kehitettyjä ja pilotoituja menetelmiä, jotka tukevat loikkausosaamista. Menetelmiä on kehitetty viiden koulutusalan yhteistyönä ja tätä kehittämistyötä esitellään artikkelissa: Monialaisen yhteiskehittämisen toimintamalli.  

Käsikirjan artikkeleissa, videoissa sekä ääni- ja kuva-aineistoissa esitellään näitä eri menetelmiä, joilla omaa osaamista tunnistetaan ja tuodaan esille. Monipuolisen, verkkosivuina toteutetun julkaisun tekoprosessista voi lukea tarkemmin Digi 2020 julkaisun artikkelista: Maksimoi verkon mahdollisuudet – julkaise monimediaisena (5).

Käsikirjassa esitellyt menetelmät ovat joko itsenäisesti toteutettavia tai ohjauksessa ja ryhmissä tehtäviä harjoitteita.  Menetelmät on koottu viiden teeman alle: Mentorointi, Henkilöbrändäys, Kompetenssien tunnistaminen, Osaamisen visualisointi ja Osaamisen tarinallistaminen.

Tutustumalla Uraloikkarin käsikirjan menetelmiin ja niiden taustalla oleviin teorioihin, uraloikkari kasvattaa ymmärrystään oman osaamisen tunnistamisen tärkeydestä ja keinoista. Käsikirjan avulla uraloikkaria ohjaava ammattilainen voi löytää uusia välineitä ja ajatuksia uraloikkauksen ohjaukseen.

Lähteet

  1. Työ 2040. (2017) Demos Helsinki & Demos Effect (2017).  Skenaarioita työn tulevaisuudesta. Saatavissa osoitteesta: https://www.demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2017/01/Ty%C3%B6-2040-Skenaarioita-ty%C3%B6n-tulevaisuudesta.pdf. Luettu 22.10.2020 
  2. Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta. Raportti Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 34/2018. Saatavilla osoitteesta: https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=25901. Luettu 22.102020
  3. Huttula, Tapio (2018) Työn muuttuessa oppimisesta tulee työtä. Teoksessa Suoranta Anu & Leinikki Sikke (toim.) Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta: mikä on työn ja toimeentulon tulevaisuus? Tampere: Vastapaino 2018
  4. Työ 2040 (2017)
  5. Eskelinen, T. ja Wallin R. (2020) Maksimoi verkon mahdollisuudet – julkaise monimediaisena. Silmälä P. (toim.), (2020). DIGI 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-245-2. Luettu 17.11.2020.