Kanssakulkijoita uraloikkarin poluilla – Samooja, Lasinpuhaltaja ja muita hahmoja

Tekijät: Leena Unkari-Virtanen, Jussi Onnismaa, Arto O. Salonen

Työ on yksi hyvän elämän osa-alueista. Työura voi olla hyvä monenlaisena ja monin eri tavoin. Loikkarihahmot kutsuvat kuvittelemaan ja kuulostelemaan, minkälaisen hyvän elämän voi keskellä työelämän murrosta rakentaa. Keskeistä on pohtia, mitä puolia itsessään haluaa työllä ja töissä toteuttaa. 

”Ihminen alkaa pohtia identiteettiään aina, kun ei varmasti tiedä, mihin kuuluu.”

Zygmunt Baumann

Loikkarihahmot ovat syntyneet haastatteluaineistosta, jossa 56 uraloikan tehnyttä liikunnanohjaajaa, teatteri-ilmaisun ohjaajaa, ympäristösuunnittelijaa, kulttuurituottajaa ja musiikkipedagogia kertoi työuransa vaiheista. Loikkarihahmoissa kiteytyyvät eräällä mahdollisella tavalla haastateltavien kertomien tarinoiden tilanteisuus, ajallisuus, käänteet ja kokemukset. Aineistoa, tutkimusta ja taustateorioita avataan enemmän Uraloikkarin käsikirjan artikkelissa: Loikkarihahmoja työelämän poluilta.

Jokaiseen loikkarihahmoon liittyy kuvittelutehtävä, jossa pyydetään asettumaan kyseisen loikkarihahmon asemaan. Hahmoja käytetään näin eräänlaisina avattarina, joiden kautta, oman mielikuvituksen avulla, voi tutkia tuntematonta tulevaisuutta ja sen mahdollisuuksia. Oikeita tai vääriä tulkintoja hahmoista ei ole, vaan jokaisen oma mielikuvitus saa luoda tulkinnan hahmosta. Voit siis pysähtyä jokaisen loikkarihahmon kohdalle kuvittelemaan, miten tämä kokee työelämän polkunsa. Yritä asettua hahmon asemaan ja pohdi seuraavia kysymyksiä:

  • Mistä hahmo haaveilee työelämän polullaaan? Mitä hän puolia itsessään hän haluaa toteuttaa työelämän polullaan? Mitä hän toivoo työympäristöltään? 
  • Mitä pelkoja hahmolla voi olla?
  • Minkälaisissa tilanteissa hahmo voi tarvita tukea? Minkälainen tuki häntä auttaa?
  • Mistä hahmo tuntee kiitollisuutta?

Markus ja Nurius ovat tutkineet identiteettiä ja tulevaisuuskuvia toiveiden ja pelkojen ristipaineena (1). Heidän mukaansa ihmisellä on monia “mahdollisia minuuksia” (possible selves), jotka heijastavat mielessä olevia toiveita, pelkoja, tavoitteita ja uhkia. Näiden tiedostaminen ja itselle näkyväksi tekeminen auttaa löytämään reittejä ja tarttumaan mahdollisuuksiin, jotka tuottavat tyytyväisyyttä, vastaavat omaa motivaatiota ja omia syvällisiä tarpeita hyvän elämän rakentamisessa. Peavy puolestaan on pohtinut minuuden erilaisia ääniä ja sitä, mitä ihminen haluaa itsessään elämänsä kokonaiskuvassa toteuttaa (2). Painottuvatko hyvän elämän kokemuksissa esimerkiksi terveys ja ruumiillisuus, ihmissuhteet, henkisyys, leikki ja luovuus vai työ ja opiskelu? 

Avun ja tuen tarpeen tunnistaminen on myös tärkeää. Työelämässä – kuten elämässä muutenkin – monet asiat ovat vaikeasti ennakoitavissa ja joudumme toimimaan enemmän tai vähemmän epätietoisina, keskeneräisten ilmiöiden parissa ja ainoastaan kokeilujen kautta selkenevissä tilanteissa. Silloin väistämättä  tulee välillä vastaan epäonnistumisia ja outoja sattumuksia. Uraloikkarin polku voi kuitenkin olla sankaritarina, kun muistaa, että todelliset sankarit ovat niitä, jotka kohtaavat suuriakin vaikeuksia mutta joilla on keinonsa ja apujoukkonsa selvitä niiden yli.

Kykyä kokea kiitollisuuden tunnetta pidetään täyteläistä elämää rakentavana vastavoimana esimerkiksi kyynistymisen, epäonnistumisen, turhautumisen ja kateuden tunteille.

Uraloikkarin polulle saattaa joskus joutua siksi, että työelämässä vastaan tulevat tilanteet pakottavat valitsemaan toisen reitin kuin mitä etukäteen tavoitteli. Silloin kyky löytää kiitollisuutta herättäviä asioita vapauttaa mielen voimavaroja ja estää juuttumasta negatiivisiin tulkintoihin.

Sisäisen mielen vapauden turvin voi elämän kaikkine sattumuksineen ja tunteineen kokea – ainakin hetkittäin – vaikkapa hyvän elämän vastuun keveästi kannattelevana luovana leikkinä.

Seuraavaksi esittelemme haastatteluaineiston ja tutkimuksen tuloksena syntyneet loikkarihahmot. Jokaiseen hahmoon liittyy kysymyksiä, joiden avulla voit tutkia, mitä kyseisen hahmon puolia tunnistat itsessäsi ja mitä puolia mahdollisesti haluaisit toteuttaa omalla työelämän polullasi. 

Samooja

Samoojaa kuvaava piirretty, hahmo, joka kävelee patikointikeppi kädessä.

Työympäristöllä ei ole samoojalle juurikaan väliä. Hänellä on valmiudet edetä erilaisissa maisemissa, poluttomissa maastoissa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa vakaasti askel askeleelta – hän on valinnut tapansa olla osaaja ja matkantekijä. Haastatteluaineistossa vakaus saattoi ilmetä jopa välinpitämättömyytenä työuran tavoitetta tai työympäristöä kohtaan, mutta samalla myös tarkkanäköisenä tietoisuutena kulloisistakin olosuhteista.

Samoojan vakaus tuo mieleen pyhiinvaeltajan. Sosiologi Zygmunt Bauman on kuvannut pyhiinvaeltajaa kulkurin ja turistin vastapainona (3, 4). Pyhiinvaeltaja etsii kiinteää ja lopullista identiteettiä, ja pyhiinvaeltajan matkan määränpää on suhteellisen pysyvä, mikä tuo elämään vakautta. Oma hyvä nousee yhteisestä hyvästä.

Tunnistatko itsessäsi Samoojan piirteitä?

  • Mistä Samooja haaveilee työelämän polullaaan? Mitä hän puolia itsessään hän haluaa toteuttaa työelämän polullaan? Mitä hän toivoo työympäristöltään? 
  • Mitä pelkoja Samoojalla voi olla?
  • Minkälaisissa tilanteissa Samooja voi tarvita tukea? Minkälainen tuki häntä auttaa?
  • Mistä Samooja tuntee kiitollisuutta?

Sipulinkuorija

Sipulinkuorijalla on sisäinen mielikuva itseään kiinnostavasta ja itselleen tärkeästä ydinasiasta, jota kohti hän etenee ja jota selvittää työtehtävä tehtävältä. Työympäristöt saattavat vaihtua ja tehtävät olla hyvinkin erilaisia, mutta Sipulinkuorija itse tietää ja tunnistaa mitä kohti hän hakeutuu, mitä haluaa kulloisessakin tehtävässään oppia ja tutkia. Haastatteluaineistossa tämä ilmeni esimerkiksi puheissa työpaikan vaihtamisesta, kun jokin tehtävään liittyvä sisäinen tarve tuli tyydytetyksi, ja toisaalta avoimuutena uuden oppimista kohtaan. 

Sipulinkuorijan vahvuutena voi nähdä pitkäjänteisyyden sekä omien intentioidensa tunnistamisen, sen, mitä hän haluaa saada aikaan ja miten hän voi toteuttaa itseään. Intentiot voidaan määritellä yksilön merkitykselliseksi suuntautumiseksi maailmaan ja elämään. Richardsonin (5) mukaan toimijuuden ja intentioiden korostus auttaa tarkastelemaan ura- ja elämänsuunnittelua kontekstuaalisesti.

Tunnistatko itsessäsi Sipulinkuorijan piirteitä?

  • Mistä Sipulinkuorija haaveilee työelämän polullaaan? Mitä hän puolia itsessään hän haluaa toteuttaa työelämän polullaan? Mitä hän toivoo työympäristöltään? 
  • Mitä pelkoja Sipulinkuorijalla voi olla?
  • Minkälaisissa tilanteissa Sipulinkuorija voi tarvita tukea? Minkälainen tuki häntä auttaa?
  • Mistä Sipulinkuorija tuntee kiitollisuutta?
Sipulinkuorijaa kuvaava piirretty hahmo, jolla on taustalla sipulinkuva.

Heinäsirkka

Heinäsirkkaa kuvaava piirretty hahmo, jolla on tuntosarvet ja ruohonkorsi suussa.

Heinäsirkkaa ohjaa sisäinen paikkatieto, jonka perusteella hän osaa tunnistaa mahdollisuutensa etäälläkin olevissa tehtävissä. Hänellä on myös kyky irtaantua, eivätkä väärät loikatkaan häntä liikaa sido tai rasita. Haastatteluaineistossa tämä ilmeni tilanteisuutena, joissa haastateltava siirtyi tehtävästä, työpaikasta, ammatista ja koulutuksesta toiseen tai saattoi vaihtaa paikkakuntaa ilman, että mikään loikka merkitsi varsinaisesti käännettä työuralla. Mutta jokainen loikka tekee Heinäsirkasta juuri Heinäsirkan. 

Heinäsirkka on hieman kuin Zygmunt Baumanin kuvaama kulkuri. Kulkurin liikkeet eivät ole ennakoitavissa. Toisin kuin pyhiinvaeltajalta, kulkurilta näyttää puuttuvan päämäärä. Reitti muotoutuu pala palalta. Kulkuria pitää liikkeessä pettymys edelliseen paikkaan ja toisaalta toivo seuraavan paikan paremmuudesta. Jokainen paikka on kulkurille välipysäkki, mutta hän ei tiedä, kuinka pitkään aikoo missäkin viipyä. Se riippuu asukkaiden vieraanvaraisuudesta ja kärsivällisyydestä (6, 7).

Tunnistatko itsessäsi Heinäsirkan piirteitä?

  • Mistä Heinäsirkka haaveilee työelämän polullaaan? Mitä hän puolia itsessään hän haluaa toteuttaa työelämän polullaan? Mitä hän toivoo työympäristöltään? 
  • Mitä pelkoja Heinäsirkalla voi olla?
  • Minkälaisissa tilanteissa Heinäsirkka voi tarvita tukea? Minkälainen tuki häntä auttaa?
  • Mistä Heinäsirkka tuntee kiitollisuutta?

Köydenpunoja

Köydenpunoja osaa solmia tarjolla olevista mahdollisuuksista kestäviä punoksia. Hänellä ei aina ole toiveiden mukaisia aineksia – työpaikkoja – mutta hän osaa taidokkaasti yhdistää tavoitteensa ja ulkoiset mahdollisuudet pitäväksi punokseksi. Haastatteluaineistossa tämä ilmeni esimerkiksi muutosjoustavuuden kuvauksena tilanteissa, joissa omat toiveet eivät toteutuneet tai urapolulla ilmeni esteitä. Köydenpunojan liittää omat unelmansa mukaan monenlaisiin punoksiin.     

Filosofi Ludvig Wittgensteinin (8) tunnettu köysivertaus vastaa tätä suuntautumista. Köyden lujuus ei johdu säikeiden pituudesta, vaan niiden (tässä: tavoitteiden ja mahdollisuuksien) lujasta yhteenkietoutumisesta.

Tunnistatko itsessäsi Köydenpunojan piirteitä?

  • Mistä Köydenpunoja haaveilee työelämän polullaaan? Mitä hän puolia itsessään hän haluaa toteuttaa työelämän polullaan? Mitä hän toivoo työympäristöltään? 
  • Mitä pelkoja Köydenpunojalla voi olla?
  • Minkälaisissa tilanteissa Köydenpunoja voi tarvita tukea? Minkälainen tuki häntä auttaa?
  • Mistä Köydenpunoja tuntee kiitollisuutta? 
Köydenpunojaa kuvaava piirretty hahmo, jonka käsistä lähtee neljä lankarullaa, joita se punoo yhteen.

Lasinpuhaltaja

Lasinpuhaltajaa kuvaava hahmo, joka puhaltaa lasiapalloa, jossa on pieni kasvin verso.

Lasinpuhaltajalla on materiaalinaan ihmiskunnan tuotoksista kaikkein hajoamattomin – lasi. Lasinpuhaltajan työuralla vaihtelee kuuman lasimassan puhaltaminen ja lepovaihe. Kuumana hehkuvan lasimassan muotoilu on valppautta vaativa työvaihe, josta saattaa seurata myös epäonnistuminen ja uusi puhallus. Lasinpuhaltaja joutuukin arvioimaan jokaisen puhalluksensa onnistumisen ja myös sen kestävyyden. Haastatteluaineistossa vaiheistus ilmeni esimerkiksi puheena, jossa samasta työstä oltiin välillä hyvinkin innostuneita, välillä taas uupuneita. Mutta kaikkine eri vaiheineen työn ja elämän kokonaisuus tuottaa suurta tyytyväisyyttä ja luomisen iloa.

Lasinpuhaltaja on kuin positiivinen ja luova käännös Baumanin (9, 10) pelurista. Kun peluri elää riskien maailmassa, jossa aika jakautuu toisiaan seuraaviksi peleiksi, jakaantuu Lasinpuhaltajan aika luoviin episodeihin. Jokainen puhallus alkaa ja päättyy, jokaisen puhalluksen jälkeen Lasinpuhaltajan on aloitettava tyhjästä, palattava saman lasimateriaalin äärelle – mutta aiemmista puhalluksista viisastuneena, kenties hiukan enemmän kauneutta ympärillään.

Tunnistatko itsessäsi Lasinpuhaltajan piirteitä?

  • Mistä Lasinpuhaltaja haaveilee työelämän polullaaan? Mitä hän puolia itsessään hän haluaa toteuttaa työelämän polullaan? Mitä hän toivoo työympäristöltään? 
  • Mitä pelkoja Lasinpuhaltajalla voi olla?
  • Minkälaisissa tilanteissa Lasinpuhaltaja voi tarvita tukea? Minkälainen tuki häntä auttaa?
  • Mistä Lasinpuhaltaja tuntee kiitollisuutta? 

Lähteet

  1. Markus, H., & Nurius, P. 1986. Possible selves. American Psychologist 41 (9), 954–969. Saatavana osoitteessa: https://doi.org/10.1037/0003-066X.41.9.954. Luettu 15.9.2020.
  2. Peavy, V. R. 1998. SocioDynamic Counselling. A Constructivist Perspective. Victoria, BC: Trafford Publishing. Saatavana osoitteessa: https://www.taosinstitute.net/images/PublicationsFreeBooks/Peavy_SocioDynamicCounselling_lr.pdf. Luettu 15.9.2020.
  3. Bauman, Z. 1996a. From pilgrim to tourist: Or a short history of identity. Teoksessa Hall, S. & du Gay, P. (toim.)  Questions of cultural identity. London: Sage, 18–36.
  4. Baumann, Z. 1996b. Postmodernin lumo. Ahonen, P. & Cantell, T. (toim.). Tampere: Vastapaino.
  5. Richardson, M.S. 2002. A metaperspective for counseling practice: A response to the challenge of contextualism. Journal of Vocational Behavior 61, 407–423, 418.
  6. Bauman, Z. 1996a. 
  7. Baumann, Z. 1996b. 
  8. Wittgenstein, L. 2001/1953. Filosofisia tutkimuksia. Helsinki: WSOY.
  9. Bauman, Z. 1996a.
  10. Baumann, Z. 1996b.