Ohjaus, arvot ja osaamisen tunnistaminen mukana uraloikassa – vertaiskeskusteluissa nousseita teemoja

Arvot ja ammatti-identiteetti

“Arvot näkyvät opetussuunnitelmassa ja työyhteisöjen missiossa, visiossa, strategiassa ja toimintakulttuurissa. Heimolaisuutta yhdistävänä siteenä toimivat juuri arvot.”

Ohjaajan on oltava tietoinen siitä, että ohjaus on sidoksissa arvoihin. Ohjaaja saattaa edustaa itse tiettyä heimokulttuuria ja lisäksi olla osaltaan vastuussa esimerkiksi oppilaitoksen tai tutkinnon tavoitteista. Ohjauksen päämäärän tulisi kuitenkin olla ohjattavan itseohjautuvuuden ja toimijuuden tukeminen. Tavoitteena on ohjata suunnanottoa opiskelussa, elämäntilanteessa sekä ura- ja tulevaisuuden suunnittelussa. 

Ohjaajien vertaiskeskusteluissa nousivat esiin arvojen tiedostamisen tärkeys sekä se, miten arvot ovat tiedostamattakin läsnä ohjaustilanteissa. Keskusteluissa pohdittiin arvojen kahlitsevuutta, etenkin jos tietyn alan arvopohja on suppea, alalle koetaan vahvaa kutsumusta tai alalla on vahva heimokulttuuri. “Mitä on loikkausosaaminen?” -koulutusosiossa esiteltiin mm. sitä, miten ammatillinen heimokulttuuri näkyy alalla. Eräs koulutukseen osallistuva kiteytti asian näin: 

“Ammattilaisia yhdistää samankaltainen arvopohja ja jopa kutsumus. Arvopohjan ja alan kulttuurin eli heimon kautta rakentuu myös ammatti-identiteetti.”

Arvot saattavat ohjata jo koulutukseen hakeutuessa ja työpaikkaa valitessa ja olla keskiössä erilaisissa työuran muutosvaiheissa. Opiskelu- tai työpaikan arvomaailma saattaa nousta merkittäväksi opiskelu- tai työhyvinvoinnin tekijäksi. Voi käydä myös niin, että opinnoissa on saattanut tulla käsitys alan tahtotilasta tai toivenäkymästä, vaikka todellisuus sisältääkin paljon enemmän arvoristiriitoja. 

“Moni nuori opintojensa jälkeen haluaakin vaihtaa alaa, koska työelämä ei vastaakaan sitä todellisuutta ja arvopohjaa, jonka kuvan nuori on saanut opintojensa aikana.” 

Ohjaajien vertaiskeskusteluissa todettiin, että erityisesti työuran muutosvaiheissa joudutaan pohtimaan omaa osaamista ja työskentelemään arvojen tunnistamisen parissa. Pohdintaan nousee se, miten omat ja työpaikan tai ammattialan arvot sopivat yhteen. 

“Ammattieettisyys ja arvopohjan selkiytyminen motivoivat muutokseen, joka on pakottanut tekemään toisenlaisia valintoja.” 

Yksilön arvot saattavat myös muuttua elämän kriiseissä. Keskusteluun osallistunut näkee muutoksen taustalla kaksi motivaattoria. Toinen haluaa oman henkisen kasvun seurauksena suunnata kohti uutta arvomaailmaa. Toisen motivaattori saattaa olla halu paeta epämieluisaa arvomaailmaa. Ohjaajan kokemus oli, että useimmiten parempaan lopputulokseen päästään perusteellisen pohdinnan ja itsetutkiskelun kautta, ei pakenemisen kautta. Erään ohjaajan kokemus on, että loikkaus uuteen ammattiin ja uuden alan opiskeluun tapahtuu motivoituneilla nopeasti ja intensiivisesti.

“Ammatilliselle identiteetille luodaan arvoperustaista pohjaa opintojen avulla — jos nuori tai alaa vaihtava aikuinen ei saa riittävästi keskusteluapua näissä asioissa, voi ammatillisen identiteetin rakentuminen jäädä hajanaiseksi ja pintapuoliseksi opintojen aikana.” 

Keskusteluissa tuotiin esiin huoli yhä vähenevistä resursseista laadukkaan opinto-ohjauksen toteuttamiseksi. Jos asioiden peilaamiseen keskusteluissa ei ole mahdollisuutta, oivaltaminen jää opiskelijan itsensä varaan. Toisen kanssa keskustellessa saa uusia ideoita ja moni pohdituttava asia aukeaa uudella tavalla. 

“Omien arvojen selvittäminen on ehdottoman tärkeää, mutta se täytyy tehdä monipuolisesti, näin olen ainakin huomannut uupuneita opiskelijoita ohjatessani. Työtehtävien merkityksellisyyden ohella voi punnita esim. niiden kuormittavuutta, jäljelle jäävää vapaa-aikaa, itsensä toteuttamista vapaa-ajalla jne.” 

Jatkokeskustelussa tuotiin esiin se, että elämässä on muitakin arvoja kuin työhön liittyvät. Ei tarvitse kokea itseään epäonnistuneeksi, jos ammatillisen kutsumuksen edelle ajavat muut yksilön arvot. 

“Tosiasiallisesti tulisi puhua arvopohjaisesta ammatinvalinnasta ja arvopohjaisesta ammatin harjoittamisesta työelämässä. Näistä tulisi keskustella paljon enemmän ammatinvalinta- ja uraohjauksessa ja näitä teemoja tulisi sisällyttää paljon enemmän opintojen sisältöihin.”

Yhdessä vertaiskeskustelujen puheenvuorossa nostettiin esiin myös eri kulttuurien erilaiset ammatilliset arvot. Maahanmuuttaja saattaa kohdata samalla alalla erilaista arvomaailmaa kuin minkä on omaksunut omassa kotimaassaan. Ammattialalla voi myös olla erilaiset ammattipätevyysvaatimukset, ja alasta riippuen muutos aikaisempaan ammatilliseen asemaan saattaa olla suurikin.

“Ehkä juuri tämä moninaisuus on se, mitä jokainen heimokin toisaalta kaipaisi, myös uudistuakseen ja arvojakin muuttaakseen. Maailma muuttuu myös kovaa vauhtia, ja muutokset näkyvät ylipäätään sukupolvien arvostuksessa. Ajautuvatko sitten tietyntyyppisiä arvoja omaavat tietyille aloille? Ehkä edelleen osin. Toisaalta toivoisin, että myös aloilla tapahtuisi muutosta maailman muuttuessa — Ainakin koulutus voisi mielestäni tukea myös diversiteettiä ja erilaisten näkökulmien hyväksymistä sekä laajentaa ”oletettua” arvopohjaa, tai ainakin opettaa kyseenalaistamaan sitä erityisesti eettisistä näkökulmista.”

Työelämäyhteyden tärkeys

Suhtautumisessa työhön on tapahtunut ja tapahtuu edelleen muutoksia digitalisaation ja automatisaation myötä. Työelämän muutosta taustoitetaan artikkelissa Tutkintoyhteiskunnasta kohti osaamisyhteiskuntaa. Työn merkityksellisellisyys ja tietoon perustuva osaaminen tulee yhä tärkeämmäksi. Valtioneuvoston julkaisussa “Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta” (1) kuvataan mm. sitä, mitä siirtyminen tietotyöläisyyteen merkitsee. Esiin nousevat tietoon perustuva osaaminen, verkostomaisuus ja vuorovaikutuksellisuuteen perustuva työtapa. 

Ohjaajien keskusteluissa nostettiin esiin työelämän murros. 

“Työelämän murroksessa kyky hahmottaa kokonaisuuksia korostunee entisestään, eikä kovin kapea-alaisen osaamisen varaan kannata suunnitelmiaan rakentaa. Valmius tarttua erilaisiin työtehtäviin on iso etu työmarkkinoilla. Rohkeutta ja heittäytymiskykyä tarvitaan yhä enemmän – eikä pelkästään luovilla aloilla.”

Ohjaajien keskusteluissa opintojen aikainen työelämäyhteys nähtiin merkityksellisenä. Koulutusosion pohjana olleista alumnien haastatteluaineistoista nousi esiin se, että alumnien vierailut ja kaikki näkymät työelämään koettiin myönteisinä oppimisen kannalta ja niitä olisi toivottu enemmän opintoihin. Opettajilla ja ohjaajilla nähtiin olevan suuri merkitys verkostoitumisen mahdollistajina. Opiskelijoiden olisi hyvä ymmärtää, että he luovat myös kanssaopiskelijoihin verkostoja opintojensa aikana.

“Ryhmän jäseniä pitäisi ajatella mahdollisina työnantajina tai työkavereina – ja käyttäytyä sen mukaan.

Keskusteluissa nostettiin esiin koulutusmateriaaleissa esiin tullut sattuman merkitys opintojen aikana tai työuralla. Sattuma saattaa vaikuttaa paljon siihen, millaisiin työtehtäviin yksilö päätyy. Sattuma voi tulla kuvaan mukaan tapahtuman tai ihmisen myötä. Heimokulttuurista poikkeavien alumnien vierailut opintojen aikana antaa opiskelijoille esimerkin rohkeasta tilanteisiin ja sattumiin tarttumisesta.

Osaamisen tunnistaminen

“Itsereflektion ja oman osaamisen pohtimisen pitää olla jatkuvaa, se pitää aloittaa heti opintojen alussa ja sitä pitää jatkaa läpi opiskelun valmistumiseen saakka – ja sen jälkeenkin.” 

Ohjauskeskustelun kautta opiskelijan on helpompi nähdä osaamisensa ja vahvuutensa. Kun opiskelija on oppinut tunnistamaan itsessään osaamista ja osaa sanoittaa sitä, hän pystyy myös markkinoimaan sitä. Hän hyötyisi ohjaajasta, jonka kanssa olisi mahdollista pohtia osaamisen hyödyntämisen paikkoja. Myös mentorista olisi apua uuteen heimoon loikkaavalle. Mentorointia käsitellään artikkelissa…

Eräs osallistuja nosti keskusteluun kokonaisvaltaisen näkemyksen tärkeyden mentoroinnissa ja ohjauksessa. 

“Omien hyvinkin erilaisista asioista koostuvien vahvuuksien tunnistaminen, erilaisen oman osaamisen rohkea tunnistaminen ja sen hyödyntäminen ja omien unelmien ja kehittymishaaveiden tunnistaminen, myös hyvinvointiin vaikuttaviin tekijöihin liittyen.” Hänen mielestään “tärkeimpiä opeteltavia ominaisuuksia ovat innostuneisuus, itseohjautuvuus, ryhmätyötaidot ja uskallus kansainvälisyyteen. Nämä ovat perustaitoja, jotka täydentyvät ammatillisella substanssilla. Elinaikaisen oppimisen aikana substanssia täydennetään ja muokataan, välillä johonkin ihan muuhun alaan. Kun pohja on kunnossa, ei ole hätää.”

Oman osaamisen tunnistaminen ja itsereflektointi nähtiin niin tärkeinä taitoina, että niitä kannattaisi opetella ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien. Opettajien tulisi käyttää reflektointiin kannustavia työtapoja koko opintojen ajan. Työnhaussa ei voi luottaa välttämättä siihen, että rekrytoija tietää tai ymmärtää tietyn alan tutkinnon tuottamaa laajempaa osaamista, vaan osaaminen ja motivaatio on kyettävä sanoittamaan. 

Eri aloja kuvaavat videot herättivät paljon keskustelua. Alan ulkopuolisen silmin saatettiin nähdä kiinnostavia alan sisäisiä osaamisia, joita tarvittaisiin muillakin aloilla. Tällaisia esimerkkejä olivat mm. kestävän kehityksen ymmärrys, vuorovaikutteisuus, osallisuus, sitoutuminen, yhteisöllisyys, maailmassa olemisen ja ilmiöiden tutkiminen sekä ihmisten kohtaaminen. Moni ohjaaja koki silmien avautumista tutustuessaan eri alojen videoihin. Joitain aloja oltiin totuttu pitämään kapea-alaisen osaamisen aloina, mutta osaamisten kuvaamisen kautta saatiin käsitys alan opinnoissa syntyvistä laajemmista osaamisista. Todettiin sekin, että alan ammattilaisilla itsellään saattaa olla kapea näkemys siitä, missä tehtävissä ammattilainen voi toimia. Tämän nähtiin heijastuvan myös opiskelijoiden näkemyksiin alansa mahdollisuuksista.

Alan opiskelijat eivät välttämättä huomaa oppivansa substanssin mukana geneerisiä taitoja. Ohjaajat ovat huomanneet, että opiskelijat saattavat pitää geneerisiin taitoihin liittyviä asioita turhina oman substanssiosaamisensa rinnalla. Monesti geneeristen taitojen merkitys selviää vasta työnhakutilanteissa tai työuralla. 

Niin sanotut generalistialat herättivät keskustelua, koska osaaminen ei avaudu pelkän tutkintonimikkeen kautta. Työnkuvien kirjo voi olla hyvinkin laaja. Generalisteille ja uraloikkaajille nähtiin hyväksi apukeinoksi toiminnallinen ja osaamispainotteinen CV.

“Tämä vaatii generalistilta pientä ponnistelua, kun ensin koostaa laajasti osaamistaan ja sen jälkeen niputtelee ne isommiksi osa-alueiksi, mutta lopputulos kannattaa kyllä.”

Maahanmuuttajien parissa toimiva ohjaaja nosti esiin sen, että muista kulttuureista tulleet ovat saattaneet tottua siihen, että tutkintonimikkeitä korostetaan. Tällöin osaamisen kuvaaminen saattaa olla itselle vierasta.

Alumni- ja työelämäkontakteja pidettiin tärkeänä vaikuttimena myös osaamisen sanoittamiseen. Kun opiskelijat kuulevat alumnien uratarinoita tai työnantajien osaamistarpeita, he alkavat pohtia omaa osaamistaan ja rakentaa ammatti-identiteettiä.

Loikkaaminen

“Loikkausosaaminen alalta toiselle tuottaa parhaimmassa tapauksessa huikeita urapolkuja, kun opiskelija kykenee näkemään aiemmin hankkimansa osaamisen hyödyn ja kykenee yhdistämään sen uuden ammatillisen osaamisensa ja identiteettinsä rakennusaineksiksi.”

Loikkausosaaminen oli monelle koulutukseen osallistuneelle uusi ja kiinnostava käsite, vaikka loikkaaminen ja osaamisen siirtäminen toiselle alalle oli osalle omakohtaisestikin tuttu ajatus. Loikkausosaamisen merkitystä pohdittiin rohkeutena soveltaa sekä geneerisiä työelämätaitoja että ammatillista erityisosaamista. Loikkaaminen vaatii uskallusta tehdä valintoja vastoin heimokulttuurille tyypillisiä ihanteita. 

“Mielestäni yleisten työelämätaitojen (uuden oppiminen, oma-aloitteisuus, vuorovaikutustaidot, resilienssi jne.) merkitys loikkausosaamisessa on isossa roolissa. Tähän voidaan ajatella kuuluvan myös loikkaus arvopohjalta toiselle. Yleisten työelämätaitojen vahva hallinta helpottaa uuden substanssin opettelua ja uuteen heimokulttuuriin siirtymistä.”

Eräällä ohjaajalla oli kokemusta alaa vaihtaneiden ohjaamisesta. Hän oli huomannut, että uraa vaihtaneilla näkyy vahvana taito tunnistaa omia geneerisiä taitoja. Heillä ei välttämättä ole vahvaa alan ammatti-identiteettiä tai tarvetta kuulua heimoon. Toisessa puheenvuorossa tuotiin esiin, että myös vahvan ammatti-identiteetin kanssa voi loikata.

“Siihen vaaditaan vain rohkeutta ja kykyä sopeutua uuteen ympäristöön sekä kehittää omaa ammatti-identiteettiään yhä pidemmälle.”

Toisaalla pohdittiin, johtaako vahva ammatillinen itsetunto tai kapea käsitys omasta osaamisesta siihen, että loikkaamisen mahdollisuuksia ei huomaa. 

Eräässä puheenvuorossa tuotiin esiin se, että globaalit ilmiöt ja maailman muuttuminen tarvitsevat loikkausosaamista. Toinen keskustelija pohti sitä, onko korkeakoulutus menossa suuntaan, jossa voi profiloitua loikkausosaamisen kautta ja substanssi tulee vasta sen jälkeen. Loikkausosaamista ajateltiin myös sillanrakennustaitona, jossa erilaisia työn tekemisen tapoja, organisaatioita ja ihmisiä tuodaan yhteistyöhön. Sillanrakentaja on kiinnostunut katsomaan asioita muiden heimojen maailmankuvasta tai ihmiskäsityksestä käsin.

Lähteet

1. Dufva, M., Halonen, M., Kari,M., Koivisto, T., Koivisto, R. ja Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisu 33/2017. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160253. Luettu: 4.9.2020