Opinto- ja uraohjauksellisen digitarinatyöpajan järjestäminen

Tekijä: Pirita Juppi

Ura- ja opinto-ohjauksen kontekstissa järjestettävän digitarinatyöpajan toteutustapa voi vaihdella riippuen siitä, missä vaiheessa opintoja olevan opiskelijaryhmän kanssa digitarinatyöskentelyä käytetään ja minkälaisiin tavoitteisiin sillä pyritään. 

Esimerkiksi opintojen alkuvaiheessa oman digitarinan työstäminen voi tukea opiskelijan opiskelumotivaation jäsentymistä ja ammatillisen identiteetin kehittymisprosessin käynnistymistä. Samalla digitarinoiden jakaminen ryhmän kesken edesauttaa uuden opiskelijaryhmän tutustumista ja ryhmäytymistä. Tällöin työstettävien tarinoiden fokus voi olla erityisesti oman alan opintoihin hakeutumiseen johtaneiden syiden ja valintojen reflektoinnissa. Tutustu yhteen esimerkkiin tällaisesta opintojen alkuvaiheessa järjestetystä digitarinapajasta Oiva-hankkeen blogissa: Ammatti- ja osaamisidentiteetti näkyväksi digitarinalla.

Läpi opintojen digitaalinen tarinankerronta palvelee ammatillisen identiteetin kehittymistä. Digitarinan avulla voi reflektoida sitä, mistä opiskelijan oma ammatillinen identiteetti muodostuu: Mitkä ovat itselle merkityksellisiä asioita työssä? Minkälaiset arvot ja tavoitteet ohjaavat omaa ammatillista toimintaa? Mitä omalla työllään haluaa saada aikaiseksi? Mitkä ovat omat erityiset vahvuudet alan ammattilaisena? Millaisia omat ammatilliset tulevaisuuden unelmat ovat? Digitarina voi olla myös keino pohtia yleisemmin oman ammattialan identiteettiä ja siihen samaistumista. Tällöin digitarinoita on mahdollista tehdä jopa ryhmätyönä.

Eri vaiheissa opintoja digitarina taipuu myös eri oppiaineiden tai opintojaksojen sisältöjen tarkasteluun tai vaikkapa työharjoittelun tai opiskelijavaihdon kokemusten reflektointiin perinteisen raportin sijaan tai lisäksi.

Opintojen loppuvaiheessa digitarinatyöskentelyn kohdentaminen opintojen kuluessa kertyneeseen osaamispääomaan on luontevaa. Tällöin digitarinatyöskentelyä voi siis hyödyntää tukemaan oman osaamisen tunnistamista ja näkyväksi tekemistä. Digitarina voi palvella yhtä aikaa itsetuntemuksen lisäämisen välineenä ja tapana viestiä muille omasta osaamisesta.

Digitarina voi jopa palvella eräänlaisena vaihtoehtoisena (tarinamuotoisena) ansioluettelona tai virallisen CV:n täydennyksenä.

Digitarinatyöskentelyn tavoitteiden määrittely

Digitarinapajan suunnittelu kannattaa aina aloittaa sen tavoitteiden kirkastamisesta: Mitä tarkoitusta varten työpaja järjestetään? Mitä pedagogista ja ohjauksellista tavoitetta työskentelyn on tarkoitus tukea ja mitä syntyvillä digitarinoilla on tarkoitus tehdä? Tekevätkö opiskelijat digitarinoita vain itselleen ja jaettavaksi työskentelyyn osallistuvan ryhmän kesken, vai onko tarkoituksena myös julkaista tarinoita osallistujien luvalla tai kannustaa opiskelijoita itse julkaisemaan ja jakamaan tarinoitaan? 

Koska digitarinat ovat luonteeltaan vahvasti henkilökohtaisia – silloinkin kun tutkiskellaan ammatillisia kysymyksiä – on suotavaa, että tarinoiden julkaiseminen on osallistujille vapaaehtoista ja päätöksen voi tehdä oman tarinan valmistuttua. Julkaisuun esimerkiksi projektin tai oppilaitoksen blogissa tai verkkosivulla on myös syytä aina kysyä osallistujilta kirjallinen lupa. Sen sijaan osana digitarinapajan työskentelysopimusta on syytä heti alussa ottaa esiin, että työpajassa työstettävät digitarinat katsotaan yhdessä työpajaryhmässä. Kun tämä on tiedossa, voi jokainen osallistuja itse myös säädellä tarinansa henkilökohtaisuuden astetta.

Tavoitteellista työskentelyä tarinoiden parissa edesauttaa se, että digitarinoille on määritelty selkeä teema, joka voi palvella digitarinoiden työotsikkona. Tällainen otsikkomuotoon tiivistetty teema voi olla esimerkiksi: ”Tieni ………. alan opiskelijaksi”, ”Matkalla näyttämölle”, ”Valmiina työelämään”, ”Minä ammattilaisena” tai ”Minä osaajana”. Teema luonnollisesti kytkeytyy digitarinatyöskentelyn tarkoitukseen. 

Teema voi näkyä paitsi digitarinan otsikossa, myös digitarinan tekemistä tukevissa muissa aktiviteeteissa, kuten digitarinatyöpajan ryhmäytymis- ja lämmittelyaktiviteeteissa tai digitarinan kirjoittamista edeltävissä luovan kirjoittamisen harjoituksissa. 

Digitarinatyöpajan suunnittelu

Kun digitarinatyöskentelyn tarkoitus ja teema on selvillä, on mahdollista suunnitella työpajan tarkempi toteutus.

Digitarinoiden tekeminen yksin ja itsenäisesti “kotitehtävänä” ei ole ideaali ratkaisu. Sen sijaan on suositeltavaa järjestää digitarinatyöskentely ohjattuna työpajatyyppisenä prosessina. Tällöin opiskelijat saavat tarvitsemaansa tukea oman tarinan kehittelyyn ja kirjoittamiseen sekä digitarinan tekniseen toteutukseen videoeditointiohjelmalla. 

Lisäksi ryhmämuotoinen työskentely mahdollistaa yhteisen jakamisen jo prosessin aikana: esimerkiksi tarinaideoista voidaan keskustella työpajaryhmässä prosessin alussa, ja käsikirjoitusluonnoksia voidaan jakaa myöhemmin pienryhmissä.

Digitarinan työstäminen kaikkine vaiheineen vaatii aikaa minimissään noin kaksi työpäivää. Digitarinatyöskentely voi toteutua intensiivisenä kaksipäiväisenä työpajana tai useampana lyhyempänä tapaamisena. Ensin mainitun vaihtoehdon vahvuus on kokemuksen intensiteetti. Jos taas tarinan työstäminen jakautuu useampaan lyhyeen tapaamiseen, antaa se toisaalta väljyyttä ja joustoa aikatauluun, koska opiskelijat voivat työstää tarinaa eteenpäin myös ohjattujen tapaamisten välissä.

Digitarinapajan järjestäminen edellyttää tarkoitukseen soveltuvia tiloja, digitarinan tekemisen mahdollistavia laitteita ja ohjelmia sekä ohjaajaa, joka tuntee digitaalisen tarinankerronnan menetelmän, jolla on kokemusta ryhmien ohjauksesta ja joka hallitsee käytettävän videoeditointiohjelman riittävän hyvin voidakseen opastaa ja auttaa opiskelijoita sen käytössä. Vaihtoehtoisesti työpajalla voi olla esimerkiksi ohjaajatyöpari, joista toinen vastaa luovan prosessin ohjauksesta, toinen taas teknisestä tuesta videoeditointiin.

Ideaali ryhmäkoko digitarinapajassa olisi noin kymmenen henkeä. Mikäli osallistujaryhmä on paljon tätä suurempi, on olennaista, että digitarinapajalla on useampi ohjaaja ja suuri ryhmäkoko on huomioitu käyttöön varatuissa tiloissa, laitteissa ja työskentelyn vaiheistamisessa ja aikataulutuksessa.

Tarvittavat tilat ja työvälineet

Katso Digitarina -video YouTubesta, jossa kerrotaan digitarinoiden tekemisestä.

Digitarinatyöskentely vaatii joustavaa tilaa (tai useampaa erilaista tilaa), jossa on mahdollista raivata lattiatilaa suurelle tuolipiirille lämmittelyharjoitusten vaiheessa, katsoa yhdessä seinälle heijastettavaa videoprojektorin kuvaa sekä työskennellä omassa rauhassa oman päätelaitteen äärellä. Mikäli digitarinoiden ääniraidat tallennetaan työpajan aikana, on tätä varten varattava vielä yksi tai useampi hiljainen tila. 

Digitarinapajassa tarvittavien laitteiden ja ohjelmistojen saatavuus ei nykyään ole yleensä ongelma – ainakaan opiskelijoiden kanssa työskenneltäessä. Tietokoneluokka ei ole välttämättömyys, kun opiskelijoilla on käytettävissään omat kannettavat tietokoneet. Toisaalta, tietokoneluokan suuret näytöt ja erilliset hiiret voivat antaa paremmat mahdollisuudet tarkkuutta vaativaan työskentelyyn kuin kannettavan tietokoneen pieni ruutu ja integroitu hiiri.  

Videoeditointiin on käytettävissä useita maksuttomia sovelluksia, kuten selainpohjainen videoeditori WeVideo (johon on saatavilla kohtuuhintainen oppilaitoslisenssi ilmaistilejä monipuolisemmilla aineistoilla ja palveluilla), Davinci Resolve 16, Open Shot, iMovie ja Shotcut. Videoeditorin valinnassa kannattaa huomioida helppokäyttöisyys ja saavutettavuus – on suotavaa, että ohjelman opettelu ei vaadi erityisen paljon aikaa ja osallistujat voivat halutessaan jatkaa ohjelman hyödyntämistä itsenäisesti työpajan jälkeen. Siksi maksulliset ammattilaiskäyttöön tarkoitetut ohjelmat eivät välttämättä ole paras vaihtoehto.

Digitarinan editointivaiheessa kuulokkeet ovat välttämättömät. Useimmilta opiskelijoilta löytyy vähintään omat nappikuulokkeet, mutta digitarinan äänieditoinnin kannalta kunnolliset kuulokkeet ovat suositeltavat ja niitä olisi hyvä olla käytettävissä työpajan järjestäjien puolesta. 

Kertojanäänen hyvälaatuinen tallentaminen on ehkä teknisesti haastavin osa prosessia. Työpajakäytössä erilliset digitaaliset äänitallentimet ovat käytännölliset: niiden kanssa osallistujat voivat vuorollaan siirtyä hiljaiseen tilaan tallentamaan kertojanäänensä, ja äänitiedostot siirretään tämän jälkeen opiskelijoiden tietokoneille. Laadukas äänitallennin takaa tarinaan hyvälaatuisen äänen. 

Mikäli äänitallenninta kuitenkaan ei ole käytössä, vaihtoehtona on käyttää opiskelijan oman kännykän tai tabletin äänitallenninta tai tallentaa kertojanääni kuuloke–mikrofoni-yhdistelmällä tietokoneelle. WeVideo-videoeditorissa kertojanäänen voi tallentaa suoraan sovelluksessa oman digitarinan ääniraidalle. 

Digitarinatyöpajan prosessi

Ohjattu digitarinatyöpaja – olipa se toteutettu intensiivisenä työpajana tai useampana tapaamiskertana – etenee tyypillisesti tiettyjen vaiheiden kautta. Nämä voi jäsentää seuraavasti:

Ennakkotehtävä

Etenkin jos käytettävissä oleva työskentelyaika on niukka eikä tapaamisten välissä ole juuri aikaa osallistujien itsenäiseen työskentelyyn, voi olla järkevää ohjeistaa osallistujia jo ennen työpajaa etsimään digitarinan teemaan sopivia valokuvia omista arkistoistaan ja kokoamaan aineistoa yhteen kansioon muistitikulle tai kannettavan tietokoneen kovalevylle. Jos on odotettavissa, että osallistujat saattavat käyttää tarinassaan vanhoja paperisia albumikuvia, osallistujat voi ohjeistaa digitalisoimaan kuvat vaikkapa mobiililaitteen skannaussovelluksella. 

Digitarinapajan käynnistäminen

Itse digitarinapaja on syytä käynnistää kertomalla työskentelyn tavoitteista ja kulusta. Lisäksi on hyvä käydä läpi työskentelysopimukset: esimerkiksi sopia, että kaikkien digitarinat katsotaan ryhmässä työpajan päätteeksi ja kaikki työpajassa toisilta osallistujilta nähty ja kuultu on luottamuksellista eikä siitä puhuta työpajan ulkopuolella.

Lämmittely (kerrottaminen)

Lämmittelyharjoituksessa voi luontevasti yhdistää esittäytymisen (ryhmän tutustumisen) ja digitarinan tekemiseen valmistavan lämmittelyn eli spontaaniin tarinankerrontaan kannustavan tehtävän. Tällaisena harjoituksena toimii hyvin jostakin itselle merkityksellisestä valokuvasta tai esineestä kertominen, jolloin valokuvan tai esineen tuominen tulee luonnollisesti ohjeistaa jo ennakkotehtävässä. Kuviin tai esineisiin liittyvien muistojen ja tarinoiden jakaminen piirissä luo ryhmään nopeasti luottamuksellisen jakamisen ilmapiirin. 

Tarinan kirjoittaminen

 Varsinaisen digitarinan työstäminen kannattaa aloittaa sen tekstin (digitarinan käsikirjoituksen) kirjoittamisesta. Joillekin osallistujille kirjoittaminen on luontevaa ja mieluista, mutta toiset voivat kaivata enemmän tukea tarinansa kirjoittamiseen. Apuna tarinan kirjoittamisessa voi toimia paitsi valmiin otsikon ohjeistaminen, myös valmiiden alkusanojen antaminen tarinalle. Kirjoittamisen voi myös vaiheistaa niin, että ensin tuotetaan tekstiä ohjattujen luovan kirjoittamisen harjoitusten avulla ja vasta seuraavassa vaiheessa lähdetään työstämään itse digitarinakäsikirjoitusta, tuotettuja raakatekstejä materiaalina hyödyntäen. (Ks. edellä mainittu blogiteksti: Ammatti- ja osaamisidentiteetti näkyväksi digitarinalla)

Kuvakäsikirjoituksen suunnittelu

Tarinan kuvituksen suunnittelu on saattanut käynnistyä jo ennakkotehtävävaiheessa, jos osallistujia on ohjeistettua etsimään työpajan teemaan soveltuvaa kuvamateriaalia. Yksityiskohtaisemman kuvakäsikirjoituksen suunnittelu on kuitenkin mahdollista vasta, kun digitarinan teksti on ensin kirjoitettu. Kuvakäsikirjoitusvaiheessa osallistujille hahmottuu se, onko kaikki tarvittava kuva-aineisto jo koossa vai onko tarvetta ottaa uusia valokuvia tai etsiä täydentäväksi aineistoksi luvallisesti käytettävissä olevia kuvia internetin kuvapalvelusivustoilta.

Kuvituksen suunnittelussa voidaan hyödyntää valmista kuvakäsikirjoituspohjaa, tai osallistujat voivat tehdä tekstinkäsittelyohjelmalla työstämänsä käsikirjoituksen lomaan merkintöjä kuvituksesta (esimerkiksi liittää aiotut kuvat pienikokoisina oikean tekstikatkelman yhteyteen). Mikäli työskentelyn aikataulu on tiukka, voi erillisen kuvakäsikirjoitusvaiheen myös ohittaa, jolloin kuvakerronta suunnitellaan käytännössä vasta videoeditointiohjelmassa kuva-aineistoja aikajanalle järjestettäessä.

Aineistojen tuottaminen ja kokoaminen

Keskeinen osa tätä vaihetta on oman digitarinan tekstin tallentaminen tarinan kertojanääneksi. Lisäksi tarvittaessa tarinaa varten voidaan ottaa tai etsiä uusia kuvia. Käytännössä kuvakäsikirjoituksen työstäminen ja aineistojen tuottaminen tapahtuvat työpajassa usein rinnakkain: opiskelijat käyvät vuorollaan tallentamassa kertojanäänen erillisessä tilassa ja samaan aikaan muut suunnittelevat kuvakäsikirjoitusta ja etsivät tarvittavaa täydentävää kuva-aineistoa.

Digitarinan editointi

Editointivaiheessa kertojanäänen äänitiedosto sekä kaikki kuvatiedostot tuodaan videoeditointiohjelmaan, jossa aineiston yhdistetään ja järjestetään videon aikajanalle. Videoeditorissa tarinaan voidaan lisätä tarinan otsikko sekä muita tekstejä ja grafiikoita, musiikkia ja ääniefektejä, liikettä kuviin tai siirtymätehosteita kuvien välille. Esimerkiksi WeVideo-videoeditori sisältää itsessään valikoiman musiikkia, ääniefektejä ja grafiikoita. Ilmaistilillä valikoima on suppea, mutta oppilaitoksille tarkoitetulla käyttäjätilillä käytettävissä on paitsi runsaampi musiikkikirjasto, myös runsaasti kuvituskuvia ja videoklippejä.

Tarinoiden jakaminen

Digitarinapajan päätteeksi tehdyt tarinat katsotaan yhdessä. Tämä on tärkeä osa työpajakokemusta. Tarinansa kautta kaikki osallistujat tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi, ja toisaalta toisten tarinoiden näkeminen avaa uusia näkökulmia, tarjoaa samaistumisen kohteita ja herättää empatian tunteita. Mikäli nähdyistä digitarinoista keskustellaan, osallistujia on hyvä ohjeistaa palautteenannossa. Tarkoitus ei ole ruotia tehtyjen digitarinoiden teknisiä tai ilmaisullisia ansioita tai heikkouksia, vaan keskittyä erityisesti siihen, miten tarinoiden katsojat kokivat tarinat: mikä tarinoissa erityisesti kosketti ja puhutteli.

Palautekeskustelu

Työpajan päätteeksi on vielä hyvä keskustella siitä, miltä oman tarinan tekeminen tuntui, miltä tuntui näyttää se muille ja miltä tuntui katsoa toisten tarinoita.