Mitä henkilöbrändäys on? -podcastin tekstiversio

Jussi Kareinen [0:00]: Tämä henkilöbrändäystä käsittelevä podcast on suunnattu erityisesti opiskelijoille yhdeksi työkaluksi omaa urapolkua pohtiessa. Mun nimi on Jussi Kareinen, työskentelen Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa kulttuurituotannon lehtorina, ja täällä  on kaksi vierasta, Marjo Kamila ja Elsa Heiko. Pyytäisin, että te lyhyesti esittäytyisitte. Aloittaisitko vaikka Marjo.

Marjo Kamila [0:26]: Joo! Olen Kamilan Marjo  palvelumuotoilun kouluttaja tätä nykyään erityisesti, mutta brändäyksestä puhun myös asiakaskokemuksen muodostumisesta, tämän tyyppisiä asioita, mitkä on aika pinnalla tänä päivänä. Ympäri Suomea kierrän eli olen työllistänyt itseni tällä hommalla.

Jussi Kareinen [0:46]: Tervetuloa.

Elsa Heiko [0:49]: Minä olen Elsa Heiko. Valmistuin SeAMK:in kulttuurituotannosta 2005 ja teen ammatikseni vaikuttajamarkkinointia, viestintäsisältöjä ja markkinointia. Olen tällainen brändi, myöskin ja asiantuntija oikeastaan tällä hetkellä.

Jussi Kareinen [1:12]: Tervetuloa sinullekin.

Jussi Kareinen [1:15]: Olen jakanut tämän podcastin kolmeen teemaan, jotka ovat ensinnäkin haastateltavia oma suhde henkilöbrändäykseen, kuinka te itse koette sen, ja sitten on brändin merkitys tämän päivän työnhaussa ja ihan viimeisenä teemana tällasta konkretiaa elikä vinkkejä oman henkilöbrändin rakentamiseen.

Jussi Kareinen [1:37]: Aloitetaan vaikka tästä ensimmäisestä, elikä mikä teidän suhde on henkilöbrändäykseen? Jonkun verran tietysti tuossa esittelyssä se vähän tuli ilmikin, kumpi haluaa aloittaa?

Elsa Heiko [1:49]: Minä voin aloittaa. Henkilöbrändäys on yksi suurimmista työkaluistani minun työssäni, mutta en ole opiskellut siihen millään tavalla, vaan siinä vaiheessa, kun olen alkanut tekemään vaikuttajamarkkinointia, ensin bloggaajana ja sen jälkeen vaikuttajana ylipäätään eli Instagramissa ja muualla, niin henkilöbrändäys on tullut vähän automaattisesti mukaan siihen minun työpalettiini ja kyllä hyvin vahvasti koen, että teen töitä nimenomaan henkilöbrändilläni.

Jussi Kareinen [2:30]: Eli, olet siis tehnyt sitä tavallaan tietämättäsi alussa, että se on brändäystä tai ammatillista sellaista.

Elsa Heiko [2:40]: Pitkään olen ollut sitä mieltä, että en haluaisi puhua mistään brändi-sanoista, koska tällaiset sanat etäännyttää siitä toiminnasta monesti, että mitä me tehdään, mutta ei sellaisia sanoja ehkä ollut vielä kymmenen vuotta sitten pinnalla, kuten henkilöbrändäys, tai jos on ollut, niin niitä keinoja tehdä siitä henkilöbrändäystä ei oo ollu siinä määrin, mitä tällä hetkellä esimerkiksi some antaa meille mahdollisuuksia, joten kyllä se on hyvin vahvasti itse itse opittua.

Jussi Kareinen [3:13]: Aivan. Mites Marjo?

Marjo Kamila [3:15]: Brändit, brändäys ja henkilöbrändäys, ne on oikeastaan minun suositumpia niitä koulutusaloja mitä mä tykkään tehdä ja joihin on suosiota. Ihmiset haluavat tulla kuuntelemaan niitä ja tavallaan ajattelen, kun väittelin 2012 Jyväskylän yliopistoon, niin tuota silloin tutkin, että mitä opettajan ulkoinen olemus merkitsee työssään, mitä he tekevät. Tavallaan siinäkin oli kysymys henkilöbrändistä, vaikka ei sitä sillä sanoilla siellä kirjoitettu. Enemmän niistä merkityksistä ja niistä arvoista ja siitä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Muuten ajattelen brändiä toki laajana kokonaisuutena, ei missään tapauksessa vaan ulkonäkö ei tokikaan se ei ole tärkein. Jos ajattelee omaa suhdetta, niin minä ajattelen kouluttajana maineen kautta, elikä pyrin niinku tekemään mahdollisimman hyvät koulutukset ja valmistelemaan hyvin seuraamaan aikaani, elikä sitä tietoa taitoa kartuttamaan. Ja ajattelen, että minun on annettava hyvää mainetta kouluttajana. Tavallaan, että kun me puhutaan et brändi ja maine ei ole  ihan sama, vaikka jotkut kirjat laittavat ne samaksi. Maine on tavallaan siitä brändistä ylempi. Se perustuu aina siihen kokemukseen, että brändi on mielikuvia, imago on mielikuvia.

Jussi Kareinen [4:36]: Mikä mielikuva teillä on brändistä terminä tai käsitteenä? Koetteko, että se on jotenkin vielä latautunut?

Elsa Heiko [4:46]: No, mä juuri sanoin, että minulle brändi sana on latautunut ja minä en ole tottunut sitä sillä tavalla käyttämään johtuen ehkä siitä,että minä teen paljon omalla persoonallani, niin että minun on vaikea ajatella itseäni ihan ulkopuolelta brändinä, mutta hyvin paljon minä teen valintoja kuitenkin, että mitä minä annan vaikka sosiaalisessa mediassa julki, toistaa tiettyä brändikaavaa kuitenkin. Mutta se sana on mulle itselleni vähän sellainen etäännyttävä. 

Marjo Kamila [5:16]: Se on totta, minä myös mietin omaa suhdettani siihen sanaan, niin se on etäännyttävä, että tosiaan sen maineen kautta, mutta tavallaan, että sinäkin olet tunnettu bloggari, niin sinullahan on henkilöbrändi. Ja sitten mä ajattelin  itselläni, että kun joku vieras ihminen ottaa minuun yhteyttä ja sitten pyytää koulutustarjousta, niin pakosta minusta on olemassa henkilöbrändi. Muuten tämä ihminen ei olisi tiennyt ottaa yhteyttä minuun. Brändäys-sanaa kun ei sillä tavalla ajattele, että nyt brändään itseäni, kun  menee johonkin, tai laittautuu ulkoisesti. Brändi on juurikin ne mielikuvat, mitä toiset meistä muodostaa. Siihen vaikuttaa kaikki, ihan kaikki siihen vaikuttaa kaikki, mutta onneksi siihen pystyy myös itse vaikuttamaan hyvin paljon ja.

Jussi Kareinen [6:08]: Elsa sinun kohdalla esimerkiksi, kun olen sinua sosiaalisessa mediassa seurannut, niin kyllä tällasen sinun henkilöbrändiin vahvasti liittyy aitous, siellä on Elsa Heikon persoona vahvasti taustalla, olkoonkin että se tietysti ammatillisesti hyödynnät sitä jollain tasolla tietoisesti myös rakennat ja teet valintoja. 

Elsa Heiko [6:22]: Totta kai, koska mä teen töitä sosiaalisen median vaikuttajana, munhan pitää tietää, mitä kentällä tapahtuu ja sillä tavalla löytää myös niitä erottautumistekijöitä toisista tekijöistä, että minä pystyn työllistämään itseni, että asiakkaat haluavat valita juuri minun palvelut tai markkinoinnin tai koulutuksen tai mitä tahansa.

Marjo Kamila [6:57]: Kyllä ja se persoonallisuus, se erottautuminen on tärkeää, silloin siitä tulee sinun brändi. 

Elsa Heiko [7:01]: Niinpä ja minun on pakko sanoa, että et minä joudun tekemään myös valintoja tavallaan, että on asioita, minkä puolesta minä haluan puhua. Minun somevaikuttajuuden kautta ja se vaikuttaa siihen, että on tiettyjä asioita, mitä minä taas en nosta, vaikka ne kuuluisi siihen arki-Elsan elämään. Vaan että ne jäävät sitten sivuun, nimenomaan sellaisen kevyen, ehkä alitajuisen brändäyksen kautta.

Marjo Kamila [7:35]: Tuo on totta, että kyllä nyt minäkin kouluttajana haluan vaikuttaa ja painotan niitä asioita, mitkä mielestäni on tärkeitä. Ja se taas vaikuttaa meidän henkilöbrändiin.

Elsa Heiko [7:46]: Niinpä ja minulla tuli tuosta mieleen, eilen juuri esimerkki kävi että, kun mä teen siellä somessa töitä, niin minulla on hirveän vahva kannustus siihen, että minä kuluttamisessa painotan miettimään vastuullisia valintoja, ja välillä tulee sellaisia tilanteita, että minä en tee sitä, mitä minä opetan, että minä teen. Esimerkiksi eilen tapasin seuraajan sellaisesta ketjuvaateliikkeessä, missä minä olin ostamassa housuja, ja olin jotenkin, että siinä kohtasi tavallaan minun henkilöbrändi ja minä ja sitten se yleisö, ja se oli minulle tosi hämmentävä tilanne, että mitäs mä nyt tässä olenkin.

Jussi Kareinen [8:26]: Hauska. Okei, mennään eteenpäin.

Jussi Kareinen [8:32]: Seuraavana teemana täällä on henkilöbrändin merkitys tämän päivän työnhaussa. Miten te sitä luonnehtisitte ja sen merkitystä?

Marjo Kamila [8:45]: On se tärkeä, että tiedetään jo ihminen, kun hän hakee jotain työpaikkaa. Tiedetään, sitten, jos hänellä olisi toivon mukaan positiivinen maine ja positiivinen henkilöbrändi. Kyllähän se vaikuttaa. Toisen pään kautta, nyt sellaisiakin tehdään, ettei ei paljasteta, kenenkään sukupuolta ei paljasteta, ikää, että tavallaan siinä, kun anonyyminä haetaan. Niin sellaisiin työpaikkoihin se ei vaikuta, mutta kyllä minä ajattelen, että, kun tällaisena yrittäjämäisesti työskentelevänä ihan ilman muuta. Se on niinku tärkeää, että olen tiedetty.

Elsa Heiko [9:21]: Minä tykkään nimenomaan noista työnhauista, missä ainakin aluksi puhutaan niistä asioista, mitä ihminen osaa tehdä, jos vaikka sen jälkeen, se brändi tulee vaikuttamaan, ehkä työhaastattelutilanteessa, tai muuten. 

Jussi Kareinen [9:34]: Ylipäätään se ,että miten sinä koet henkilöbrändin merkityksen työnhaussa? Elsa, sinun kohdalla ajattelen sen myös sen tavallaan toisin perinkin, että sikäli mikäli olen oikein ymmärtänyt,että olet kuitenkin jo tehnyt sitä vaikuttajan työtä jo niin kauan ja tämmöstä sisältömarkkinointia, kun potentiaaliset asiakkaat ovat sinusta  kiinnostuneita, että he ottavat yhteyttä sinuun sen sijaan, että sinun tarvitsisi sitä, miten minä sanoisin, aktiivisesti markkinoida sitä.

Elsa Heiko [10:05]: Pääsääntöisesti minä myyn omaa osaamistani, eli aika harvoin ihmisiä tullaan kotoa hakemaan töihin, mutta siinä on se hyvä puoli, että kun minä myyn sitä osaamistani, niin yleensä se ihminen, joka saa minulta viestin, tietää minut jo jollain tavalla etukäteen. Jos ei tiedä, niin hän aika helposti saa tuolta somen ja minun edellisten töiden kautta sen kuvan, että millainen tyyppi on kyseessä ja että olisiko tämä sellainen sopiva henkilö, jonka kanssa kannattaisi tehdä jotain.

Marjo Kamila [10:39]: Suosittelijat ovat tosi tärkeitä.

Jussi Kareinen [10:42]: Voiko teidän mielestä olla uskottava työnhakija olematta sosiaalisessa mediassa?

Elsa Heiko [10:52]: Minun mielestä voi olla uskottava työnhakija, mutta esimerkiksi minun alallani, joka on tämä kulttuurituotanto tai kulttuurituotannosta  lähtöisin ja sitten media-alaa. Kyllähän se on vähän erikoista. Jos silloin ihminen ei jollain tavalla ole kiinnostunut siitä aiheesta, minkä kautta hän haluaisi tehdä töitä. Itse hyvin vahvasti käyn katsomassa aina, että Instagram-profiilit ja Facebookin ainakin tietää, minkä näköisestä ihmisestä on kyse.

Marjo Kamila [11:26]: Joo, sama. Tosiaan se vaikuttaa, että mikä työalue on kyseessä. On ihmisiä, jotka ei ole sosiaalisessa mediassa tai sitten Facebookissa, jotain ihan vapaa-ajan asioita laittaa sinne, mutta varmaan meidän molempien alalla on se, että pitää olla tuolla edes jossain määrin näkösällä. Se on myös työnäyte, että olet siellä esillä. Myös mietin joskus, kun minulla on pitkä aika, että en ole laittanut blogeja nettisivuilleni, ja minua vaivaa se, että niitä pitäisi tulla säännöllisesti, mutta kun vaan ei oo aikaa, koska eihän ammatillisia blogeja sinne noin vain täräytetä. Toisaalta minä  rauhoittelen itseäni, että hei minulla on nyt töitä yllin kyllin, että mulla ei ole pakko sinne lyödä sitä, että tavallaan nyt on sellainen hyvä tilanne tällä hetkellä.

Elsa Heiko [12:15]: Sekin voi olla ihan hyvää sellaista henkilöbrändäystä, että ei tukota nettiä täyteen kaikenlaista toissijaista sisältöä, vaan pysyy niissä asioissa, mitkä oikeasti kiinnostaa, ja osaa myös kuratoida sitä jo tehtyä sisältöä, mikä sitä omaa henkilöbrändiä nostaa.

Marjo Kamila [12:31]: Aivan ehdottomasti näin ja varoa sitä, ettei tule sellaista minä minä -juttua sinne. Nytkin, kun minulla päättyy lauantaina  semmonen palvelumuotoilun pitkä koulutus, niin minä mietin, että mitä minä postaan tästä LinkedIniin. Ja sitten, kun oli ihania esityksiä, ihania lopputöitä, niin minä niitä sitten nostin, opiskelijoitani eikä itseäni, että minä mielummin tuollaista linjaa pidän.

Jussi Kareinen [12:58]: Onko sinulla Marjo, kun käyt paljon kouluttamassa brändäämisestä ja henkilöbrändäyksestä puhumassa, niin minkälainen mielikuva sinulla on ylipäätään työnantajien näkökulmasta? Minä kysyin äsken, että pitääkö olla sosiaalisessa mediassa muuten, että voiko olla uskottava työnhakija ilman, että on henkilöbrändi ja ammatillista henkilöbrändiä esimerkiksi.

Marjo Kamila [13:25]: Se riippuu alasta niin hirveästi. Jos minä ajattelen normaalia koulupuolta esimerkiksi, niin ei siellä nyt niinkään tarvitse siellä menee todistukset, mutta mitä enempi se on julkinen tai somemaailmaan tai tämmöseen liittyvä, niin täytyy melkein olla.

Jussi Kareinen [13:43]: Ja toisaalta, jos ajattelee tämän päivän työelämää, tämmöistä emergenttiä ja tämmöstä nopeasti muuttuvaa työelämää ja sehän on ehkä, rajuimmassa  murroksessa 100–200 vuoteen. Jollain tapaa, niin kuin Elsa tänään, kun tavattiin, totesi, että ei tiedä vielä, että nyt kun täällä opiskelijat opiskelee kulttuurituottamista, että mitä se asiantuntijuus oikeasti on muutaman vuoden päästä ja mitä taitoja siellä pitäis olla. Okei me puhutaan paljon geneerisistä työelämätaidoista, vuorovaikutustaidoista, metataidoista. Näihin minäkin uskon, että tämän tyyppiset taidot on niinku työelämässä vahvaa valuuttaa tulevaisuudessa. Nekin liittyvät henkilöbrändiin ja siihen aitouteen.

Elsa Heiko [14:30]: Pitääkö olla sosiaalisessa mediassa, tai brändätä on kyllä myös ammatteja, joissa minä koen, että se on ammatille hyväksi, että sinä et ole brändäytynyt. Esimerkiksi tällaiset, vaikka psykiatriset sairaanhoitajat saattaa olla sellainen, että heille oman työn ja arjen erottamiseksi on tosi hyvä, että he eivät ole nimenomaan julkisesti brändäytyneitä, ettei sieltä vaikka asiakkaat ota yhtäkkiä yhteyttä viikonloppuna, kun olet kotona.

Jussi Kareinen [15:00]: Totta, mutta toisaalta tuohonkin voi vielä en sano vasta argumentiksi sitä, että muuten tämä on Oiva-hankkeen tällaisia keskeisiä tutkimuskysymyksiä, että tavallaan miten tunnistaa, mitä on semmoinen loikkausosaaminen? Nyt yhtäkkiä se minun asiantuntijuus –  mitä se on?, jos sitä voisi hyödyntää jossain ihan muussa. Miten  vaikkapa kulttuurituottaja perinteisesti, mihin hän työllistyy, että tietysti uskon, että se henkilöbrändäys ja tavallaan sen maailman hallitseminen mahdollistaa sen, että sitä mun asiantuntijuutta voi hyödyntää sitten jossain ihan toisaalla. Minä ymmärrän, vaikkapa sairaanhoitajaesimerkin, koska se on vahvasti säädeltyä koulutusta ja työtä, mutta miksi ei tietysti sielläkin.

Marjo Kamila [15:57]: Monipuolisiahan meidän täytyy olla tänä päivänä, mitä voi hyödyntää meidän osaamisessa sitten. Meidän pitää koko ajan kasvattaa sitä osaamista, että jos meillä on se tietty ydinosaaminen, niin sitten sen ympärille pitäis. Minäkin ajattelin, että miten minä viimeisenä väitöskirjavuotena, kun minä sitä kirjoittelin, niin minä tuotteistin koko ajan. Olin päättänyt, että en palaa rehtorin hommaan, mitä minä tein, vaan haluaa ruveta työllistämään itseni tällä. Silloin minä tuotteistin, mitä tämä voisi olla. Tämä palvelumuotoiluhan sitten muutaman vuoden päästä tarjosi sen mahdollisuuden, että se on se sateenvarjo, minkä alla minä voin tehdä aika monenlaista juttua.

Elsa Heiko [16:33]: Minä olen kanssa tehnyt tuon tuotteistamisen nimenomaan siihen vaikuttajuuteen, mutta myöskin markkinointi ja viestintään liittyen. Miettinyt ne kohdat, mitä haluan tehdä ja miten se ulkoa päin näyttäisi siltä, että ihmiset haluaa myös ostaa sitä palvelua sitten.

Marjo Kamila [16:50]: Kyllä ja silloin pitää näkyä ne meidän arvot. Elikä arvot on olemassa vaan, kun ne näkyy sitten käytännön toiminnassa. Silloin, kun me olemme niiden arvojen takana, niin silloin me olemme uskottavia ja silloin on paljon helpompi myydä, sitten siitä mitä me oikeasti arvostetaan. Oletko Elsa muuten laittanut sinun arvojasi kirjoittamalla ylös ja miettinyt? 

Elsa Heiko [17:11]: Joo minulla on tosi vahvatkin, että minä tiedän kyllä täysin, että mitkä ne on ne minun arvot. En ole niitä koskaan tehnyt tuollaiseksi listaukseksi, mutta yhdenvertaisuus, tasa-arvo kaikki tällaiset. Oikeastaan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, aika vahvasti ne ja eettisyys ja aitous tuntuu, että niitä nousee koko ajan lisää myöskin, että brändi, millä lähdetään liikkeelle, niin sehän on vain se, mitä aletaan sitten kasvattamaan siitä.

Jussi Kareinen [18:02]: Eikö tänä päivänä ole entistä enemmän niin, että työllistyminen helpottuu tai mahdollistuu enemmän, jos yrityksen ja työnhakijan arvot kohtaavat. Että ne ovat tosi tärkeitä tehdä näkyväksi. Moni työnhakija arvostaa, jos työnantajan arvot ovat jollain tavalla selkeästi esillä.

Elsa Heiko [18:09]: On, ja minä olen huomannut sen minun asiakkuuksissani juuri tämän, että minulla on sellaista tietotaitoa, kun olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin sosiaalisen median kautta, mitä yritykset tarvitsevat ja nimenomaan haluavat sitä asiantuntijuutta, mitä tulee sieltä minun sisältöjen kautta.

Jussi Kareinen [18:33]: Hyvä! Mennäänkö lopuksi ihan konkretiaan, elikä nyt minä pyytäisin teiltä molemmilta ihan tällaisia käytännön vinkkejä oman henkilöbrändin rakentamiseen. Jos ajatellaan tällaista vaikkapa opintojen loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa, tai toisaaltahan nämä vinkit pätevät ihan yhtä paljon opintonsa aloittavaan opiskelijaankin, ja siellähän pitäisi olla sitten se paljon mietitymmin, että se on jotenkin sisäänrakennettuna tietenkin sitten meillä koulutuksen järjestäjinä, mutta jos meillä on kuulijana tässä opiskelija, joka miettii, että minä lähden sitä henkilöbrändiä rakentamaan.

Marjo Kamila [19:15]: Sanoisin ensimmäisenä, että luota itseesi. Epävarmuus heijastuu, se näkyy ja silloin kuulijat ja ylipäänsä vastaanottajat eivät usko siihen ihmiseen.

Elsa Heiko [19:29]: Ja siihen, että tutustuu itseensä ja fiilistelee myös sitä, että mitkä ne oikeasti minulle henkilönä tärkeät arvot on, koska me puhutaan noista arvoista, mutta,kun siinä tulee yleensä se ongelma vastaan, että jos puhe, sanat ja teot ei kohtaa. Sen takia aitous on tosi tärkeetä, että se kaikki, mistä puhut, niin se konkretisoituisi myös teoiksi.

Jussi Kareinen [20:00]: Marjon vastaukseen heitän jatkokysymyksen, että luota itseesi on sinänsä hyvä neuvo, mutta, jos ajatellaan opintojensa alkuvaiheessa olevaa opiskelijaa, se on perin inhimillistä, että se oma osaaminen tai asiantuntijuus on vielä hakusessa, että ei ehkä uskalla luottaa itseensä niin, mitäs sitten?

Marjo Kamila [20:24]: Sitten pitää olla ahkera opiskelija, niin kuin oikeasti, ettei nähdä ahkeruutta, että se olisi jokin vanhanaikainen juttu ja velvollisuus, vaan että se on asenne. Se on sisäänrakennettu tuonne selkärankaan, ja tota sitten voi ruveta luottamaan itseensä, kun ahkerasti opiskelee ja ottaa selvää, tekee ehkä vähän enempikin kuin pitäisi. Ja heti lähtee hakemaan sitä omaa, että miten minä ajattelen tavallaan sitä omaa filosofiaa siihen asiaan, mitä opiskelee. Ei mitään ulkoa opiskelua, vaan ihan oikeasti mietinnän kautta muodostaa omaa käsitystä, niin se pikkuhiljaa tulee sitte se itse varmuus.

Elsa Heiko [21:08]: Ja pitää olla armollinen itselleen myöskin sitten siinä alkuvaiheessa, että niin kiva ajatus, kun se on heti ensimmäisenä vuonna alkaa jo miettimään sitä työbrändiä, niin kokemukseni mukaan se tulee sitten ajan kanssa erityisen paljon esille. Sieltä alkaa pompahtelee niitä omia hyviä juttuja, missä on hyvä.

Marjo Kamila [21:31]: Tässä onkin ihanaa, että aika tavallaan niin kuin ikä ei oo tässä se semmonen negatiivinen juttu, vaan nimenomaan, kun ikää tulee lisää, niin rupeaa luottamaan itseensä, kun tulee se elämänkokemus. Ja osaa ottaa rennommin kuin mitä kenties nuorena. Joo ja esimerkiks minun henkilöbrändiin kuuluu vahvasti myös se, että minä myönnän myös ne kohdat, mitkä minä haluaisin oppia, mutta missä minä en ole välttämättä vielä kauhean hyvä, koska se luo sellaista inhimillistä otetta myös siihen. 

Jussi Kareinen [22:01]: Myönnät ne mahdolliset heikkoutesi tai ammatilliset puutteesi, tottakai ensisijaisesti itsellesi. Miten… Tämä on ehkä vähän provosoivakin kysymys, mutta että onko se siinä sinun henkilöbrändissäkin, että ne inhimilliset heikkoudet?

Elsa Heiko [22:20]: Kyllä ne on siinä brändissä, ja minä pidin tuossa juuri SeAMKin opiskelijoille pienen luennon, niin siinäkin kerroin, että minun kehityspuolia on nimenomaan se esiintyminen, esiintymistaidot ja vaikka PowerPointit ja tämän tyyppinen. Mun mielestä se nimenomaan on sitä aitoutta, koska me ei olla kukaan niin täydellisiä, niin tykkään tuoda niitä heikkouksia myös esille.

Marjo Kamila [22:48]: Jos ihan jos luetaan, vaikka tietokirjallisuudesta brändeistä, niin siinähän nimenomaan sanotaan, että liian kiillotettu brändi ei ole hyvä, että se jotenkin etäännyttää. Ihan sitten se inhimillisyys juuri olisi siinä.

Elsa Heiko [22:59]: Ja inhimillisyys on varmaan se, mikä alkaa 2020 ja tästä eteenpäin, niin se on yksi niitä isoimpia sellaisia trendejä mitä tulee tähän henkilöbrändäykseen. Inhimillisyys, aitous ja empaattisuus.

Marjo Kamila [23:15]: Empatia on oikein nyt, ja ylipäätään tunnetasolla oleminen se on nyt se juttu. 

Elsa Heiko [23:20]: Kyllä ja se on kiva, koska se on monesti taas tunnetasohommat on ajateltu, että ne on ammatillisesti jotenkin toissijaisia, että tunteita ei saisi tuoda töihin, niin minä tykkään siitä, että ollaan menty niinku inhimillisempään suuntaan tosi paljon.

Marjo Kamila [23:36]: Kyllä! Juuri tuo palvelumuotoilu, mitä koulutan, niin siinä nimenomaan empatia ja tunne on ne asiat, että jos jotain kehittämistyötä tehdään ilman, että unohdetaan näitä, niin sillon se on jotain muuta kuin palvelumuotoilua.

Jussi Kareinen [23:48]: Kun kuuntelen teitä, niin jotenkin tulee sellainen mielikuva, että tässä on asenteella paljon merkitystä ja sitten tavallaan se substanssi, mikä siinä tulee ehkä täältä koulusta, tai mitä mä opiskelen, niin kulkee siinä mukana, ja sinne ammatilliset haaveet voi muuttua heti valmistumisen jälkeen, tai yhtäkkiä huomaa työllistyminen jonnekin ihan muualle. Mutta jotenkin koko ajan onko se sitten tätä henkilöbrändäämistä, tietoista tai tiedostamatonta. Tietoistahan sen pitäisi olla ja toivottavasti sitä, mutta näin miettii, että mikä minun asenne on tässä, sinä puhuit siitä ahkeruudesta ja toisaalta empatiakyvyistä, ja ehkä hyvä olla tietoinen koko ajan näistä.

Elsa Heiko [24:33]: On! Ja sitten muistaa se, että me ihmiset tehdään kuitenkin hyvin paljon ihmisten kanssa töitä ja sen takia nää tällaiset asiat on tosi tärkeitä, että me emme ole koneita ja meidän kaikki vuorovaikutus ja kaikki perustuu kaikkien tällaisiin pieniin nyansseihin, niin niihin on hyvä kiinnittää huomiota ja antaa niille myös arvoa.

Marjo Kamila [24:52]: Kyllä ja nythän on pitänyt kiinnittää huomiota., vaikka koulutukset ja palaverit kaikki mennyt tuonne verkkoon, että miten olet siinä läsnä, elikä tiivis katse sinne kameraan koko ajan ja se hymy, mikä sinulla oli sitten siinä live-tilanteessakin, se läsnäolo tulee nyt tosi tosi tärkeäksi täällä verkkomaailmassa. 

Elsa Heiko [25:12]: Minä olen tykännyt tässä korona-aikana siitä, että verkkopalaverit on tuonut inhimillisiä puolia niistä ihmisistä, kenen kanssa tekee töitä, kun ne onkin sit oikeesti vaan tukka ponnarilla ja joku kotivillatakki päällä, joka siis jollain tavalla tuo hyvän fiiliksen siitä.

Marjo Kamila [25:33]: Kyllä, ja sitten siellä lasten ääniä voi kuulla, tai sitten siihen sen kissa hyppää syliin ja näin, niin siinä tulee joku tämmönen toinen taso sitten. 

Elsa Heiko [25:40]: Kyllä, ja se on niinku tietenkin jo toinen keskustelu, mutta tällaistä tasoa olisin kaivannut jo aikaisemmin. 

Jussi Kareinen [25:47]: Se onkin kiinnostavaa, että sitten, kun tulee tällainen ulkoinen uhka, että se tavallaan pakottaa koko työelämään sitten suhtautumaan ilman, että tuottavuus kärsisi siitä merkittävästi, huomataankin, työnantaja huomaa, että et siinä työasussa tai collegehousuissa voi olla yhtä tehokas tai jopa tehokkaampi.

Elsa Heiko [26:06]: Miten sinusta Marjo taas tuntuu, kun sinä olet tutkinut ulkonäön vaikutusta henkilöbrändiin, että onko se uhka vai mahdollisuus, että mä olen siellä tukka pystyssä myymässä palveluita.

Marjo Kamila [26:20]: Joo, minä silloin, kun minä olen se vetäjä, kun minä olen kouluttaja, niin kyllä meikkaan sinne, ja kyllä, huulipunaa on ja kaikkee näin, eli menen sen näköisenä, kun minä menisin sen yleisönkin eteen, mutta sitten tosiaan minun kuulijathan saavat olla siellä tukka pystyssä yöpaita päällä. Minä kyllä aina, kun lähetän, vaikka niitä Teams-kutsuja, niin minä sitten laitan, että silloin, kun keskustellaan, niin mielellään kamera auki, elikkä se ei tulisi niin kuin yllätyksenä. Mutta kyllä minä jotenkin ajattelen niitä kuulijoita niin, että minä itse en tietenkään voi mennä sinne kuinka vaan, koska sekin on valmistautumista siihen mun työhöni, kun mä olen niinku tyyliin laittanut sen huulipunan.

Jussi Kareinen [26:58]: Nyt on tullut aika lopettaa. Minä kiitän Marjoa ja Elsaa tästä juttutuokiosta ja uskon, että tässä vajaan puolen tunnin aikana meidän kuulijat ja erityisesti opiskelijat on saanut ymmärrystä siitä, mitä henkilöbrändi on ja että sen mystisen kenties tai ehkä jotenkin vähän epämääräisen käsitteen takana on aito ihminen, mutta näillä sanoilla, kiitos.