Eväitä uraohjaukseen – Oiva-hankkeen täydennyskoulutuksen antia

Tekijät: Lea Vartiainen ja Jussi Linkola

Oiva-hanke järjesti 24.2.–30.9.2020 Oivallista ohjausta – miten ohjata uusille poluille? -täydennyskoulutuksen, joka oli suunnattu opinto-ohjaajille ja muille ohjaustyötä tekeville. Koulutus koostui kuudesta osiosta, jotka perustuivat hankkeessa kehitettyihin työkaluihin, toimintamalleihin ja sisältöihin. Kokonaisuus toteutettiin verkko-opintoina Seinäjoen ammattikorkeakoulun Moodle-oppimisympäristössä. 

Koulutuksen osiot ja niiden keskeiset sisällöt olivat:

• Mitä on loikkausosaaminen? – Oman ammatillisen osaamisen hyödyntäminen epätyypillisissä työympäristöissä tai -tehtävissä itselle mielekkäällä tavalla.
• Mentorointi ohjaustyössä – Mentorointi ohjauksen ja loikkausosaamisen tunnistamisen ja vahvistamisen tukena.
• Henkilöbrändäys urasuunnittelun välineenä – Henkilöbrändäyksen ja sosiaalisen median hyödyntäminen oman osaamisen markkinoinnissa.
• Kompetenssityöpajat – Osaamisen tunnistaminen suhteessa oman koulutusalan kompetensseihin sekä tuki koulutusalat ylittävälle osaamisen kehittämiselle.
• Digitarina osaamisen tunnistamisessa ja näkyväksi tekemisessä – Digitaalisen, omaelämänkerrallisen tarinankerronnan hyödyntäminen ohjauksen ja ammatillisen kasvun välineenä.
• Ylpeä osaamisesta – Geneeristen taitojen merkitys työelämässä ja työnhaussa sekä näiden tunnistamiseen kehitettävän OivaTaito-sovelluksen käyttäminen ohjauksessa.

97 osallistujaa aloitti koulutuksen suorittamalla ensimmäisen osion. Osallistujille toteutettiin aloituskysely, jolla kartoitettiin odotuksia ja toiveita täydennyskoulutusta kohtaan sekä koulutustarpeita yleisemmin. Kyselyyn vastasi 92 osallistujaa. Aloituskyselyn lisäksi osallistujia pyydettiin vastaamaan loppukyselyyn, ja lisäksi jokaiseen koulutusosioon sisältyi reflektointi- ja palauteosio.

Tässä artikkelissa avataan täydennyskoulutuksen antia aloituskyselyn, loppukyselyn ja ensimmäisen, Mitä on loikkausosaaminen? -osion keskusteluista nousseiden havaintojen ja huomioiden perusteella. Esiin pyritään tuomaan ohjausalan ajankohtaisia kehityskulkuja sekä opinto-ohjaajien kehitys- ja osaamistarpeita.

Odotuksia koulutukselle

Oivallista ohjausta -koulutuksen aloituskyselyssä selvitettiin koulutukseen osallistujien odotuksia, toiveita ja tarpeita koulutukseen liittyen. Suurin osa (67%) koulutukseen osallistuneista ja aloituskyselyyn vastanneista teki koulutuksen alkaessa parhaillaan ohjaustyötä korkea-asteen oppilaitoksissa (N=62/92), 6,5 % perusasteella (N=6/92), 6,5 % toisella asteella (N=6/92) ja 19,5 % muualla (N=19/92). 

Koulutuksesta haettiin uusia ideoita ja näkökulmia ohjaukseen sekä hyviä ja käyttökelpoisia käytännön työkaluja opiskelijoiden ohjaamiseen muuttuvassa työelämässä. Kiinnostusta herätti myös se, mitkä ovat kaikille tärkeitä työelämätaitoja nyt ja tulevaisuudessa, ja miten ohjaaja voi tukea näiden oppimista.

Täydennyskoulutuksen osallistujat toivoivat saavansa:

• opiskelijat ohjauksen kautta innostumaan, oppimaan ja ymmärtämään elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia, 
• opiskelijat tunnistamaan entistä paremmin oman osaamisensa soveltamisen mahdollisuuksia,
• tietoa osaamisen siirtämisestä uudelle alalle,
• ohjaukseen sopivia käytännön vinkkejä ja
• mahdollisuuksia vertaiskeskusteluun

Kaikki Oivallista ohjausta -koulutukseen osallistuneet suorittivat Mitä on loikkausosaaminen?  -koulutusosion, jossa perehdyttiin loikkausosaamisen ja heimokulttuurin käsitteeseen. Osion materiaaleissa loikkausosaamista ja eri alojen eristyispiirteitä avattiin muun muassa alumnihaastatteluihin perustuvien tutkimustulosten, työelämän muutostrendien ja tulevaisuuden osaamistarpeiden valossa.

Muutamiin aloihin tutustuttiin tarkemmin haastatteluvideoiden avulla. Videokeskustelujen tavoitteena oli tuoda näkyväksi kunkin alan tyypillinen urapolku ja pohtia, onko alalla “lupa” loikata epätyypillisiin tehtäviin. Lisäksi keskusteltiin alan traditiosta ja mahdollisista muutostrendeistä sekä alan tyypillisistä ryhmäytymiskäyttäytymisen piirteistä, tyypillisistä opiskelijoista sekä alan opiskelusta ja työkentästä yleisesti.

Kuvatut alat valikoituivat Oiva-hankkeeseen osallistuneista koulutusaloista: liikunnanohjaajat, kulttuurituottajat, ympäristösuunnittelijat, teatteri-ilmaisun ohjaajat ja musiikkipedagogit. Aloja yhdistävä tekijä oli opiskelijoiden valmistaminen työelämään, joka tuo tullessaan freelance-työtä, projekteja, useiden työnantajien leivissä toimimista ja jatkuvaa, omatoimista ammattitaidon ylläpitämistä. 

Mitä koulutuksesta jäi mieleen?

Ensimmäisen koulutusosion jälkeen osallistujilta selvitettiin, mitä osioista jäi mieleen ja mitä ajatuksia voisi viedä omaan työhönsä tai työympäristöönsä. Kyselyyn vastanneille (N=55) videot avasivat ikkunan itselle vieraaseen alaan ja antoivat mahdollisuuden tutustua sen ammatti-identiteettiin (N=12/55) ja ominaispiirteisiin heimokulttuurikäsitteen (N=8/55) avulla. 

Osalle (N= 8/55) koulutusosiosta jäi mieleen eri alojen ominaispiirteistä riippumattomien geneeristen taitojen merkityksellisyys loikkausosaamisen mahdollistajana. Hyvinkin erilaisilla aloilla opiskelevia opiskelijoita yhdistävät työelämässä tarvittavat geneeriset taidot, kuten esimerkiksi ongelmanratkaisukyky, tiimityöskentely ja vuorovaikutustaidot. 

Osallistuneista suurimmalle osalle (N=24/55) jäi koulutusosiosta parhaiten mieleen loikkausosaamisen käsite ja sen merkitys työuran eri vaiheissa. Eräs osallistujista totesi, että “loikkausosaamista on kaikkialla ja kaikilla, se pitää vaan tunnistaa ja ottaa käyttöön”. Muutama osallistuja pohti, kuinka moninaisia ja erilaisia työuria yksilöillä voi olla samasta opiskelutaustasta huolimatta. Oma halu ja kiinnostus tiettyä alaa kohtaan näyttäisivät merkitsevän enemmän kuin suoritettu pohjakoulutus. 

“Millä keinoin saisimme lisättyä ohjauksen mahdollisuutta myös tutkinnon loppupuolelle? Se olisi tämän osion aineistojen ja keskustelujen perusteella todella tärkeää, ottaen huomioon sen, että opintojen loppupuolella opiskelijalla on jo parempi käsitys opiskeltavasta alasta ja hän voisi tarvita siinä kohtaa apua ja ohjausta omien vahvuuksiensa tunnistamisessa.”

Mitä ohjaaja vie mukanaan omaan työhönsä tai työympäristöönsä?

Koulutukseen osallistuneiden vastauksista selvisi, että moni sai lisää näkökulmia ja hyödyllisiä vinkkejä ohjaustyöhön, osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen sekä monenlaisia työkaluja opiskelijoiden uraohjaukseen.

Loikkausosaamisen käsite ja ajatus itsensä jatkuvasta kehittämisestä nähtiin merkityksellisenä. Koulutukseen osallistuneet aikovat kannustaa ohjaustilanteissa opiskelijoita entistä enemmän omien vahvuuksiensa löytämiseen, oman oppimisensa havainnointiin ja reflektointiin. Nähtiin tärkeänä, että ohjaaja tunnistaa ohjattavien persoonallisia vahvuuksia ja heidän toiveitaan.

“Kannattaa haastaa itseään ja ohjattavia näkemään tarkemmin ja kauemmas kuin vain tähän tilanteeseen ja aikaan.”

Koulutuksessa pohdittiin sekä geneeristä osaamista että erityisosaamista eri aloilla. Loikkausosaamiseen perehtymisen kautta syntyi oivalluksia siitä, että niin sanottu generalisti voi olla ylpeä monenlaisissa työtehtävissä sovellettavasta osaamisestaan ja tuoda sitä esiin vahvuutenaan. Myös erityisosaamisen taustalla on geneeristä osaamista, jota voi rohkeasti hyödyntää totutusta poikkeavilla aloilla. Tulevaisuuden työelämässä omien taitojen soveltaminen ja käyttäminen erilaisissa tehtävissä on entistä tärkeämpää. 

Joskus koulutusorganisaatioissa saatetaan ajatella uramahdollisuuksia turhan kapeasti tyypillisiin uravalintoihin keskittyen. Loikkausosaamisen käsitteen myötä ohjattavaa voi tukea näkemään laajasti erilaisia mahdollisia urapolkuja. Koulutusorganisaatioiden kannattaa mahdollistaa monialaisen ymmärryksen syntyminen ja moniammatillisen yhteistyön tarjoaminen jo opiskeluaikana.

Tutustuminen tulevaisuuden työelämätaitoihin ja eri aloilla tarvittaviin osaamisiin oli monelle koulutukseen osallistuneelle antoisaa. Myös niin sanotun pätkätyöhistorian voi kääntää positiiviseksi, kun sitä tarkastelee erilaisissa työympäristöissä kehittyvien kompetenssien kautta. 

“Taitojen ja osaamisten tunnistaminen avaa mielen kasvulle – harva tulee työskentelemään samassa ammatissa uransa loppuun.”

Heimokulttuurin käsite nähtiin mahdollisena työkaluna työyhteisön tilanteiden ja muiden ihmisten ymmärtämiseen. Ohjaaja voi tarkastella ohjaustyötään ja ohjattavan urapolkua heimokulttuurin käsitteen avulla. Koulutukseen osallistujia kiinnosti arvojen merkitys ohjaustilanteessa ja arvojen yhteys heimokulttuuriin.

Keskusteluja loikkausteeman ympärillä

Osallistujat kokivat koulutusosioon liittyvät vertaiskeskustelut mielenkiintoisiksi. Ohjausalan ammattilaiset kertoivat koulutuksen materiaalien synnyttämistä oivalluksistaan ja kehittelivät yhdessä esitettyjä teemoja edelleen. Erään osallistujan sanoin: “Oli virkistävää keskustella aivan eri alojen ohjaustyötä tekevien kanssa ja perehtyä heidän näkemyksiinsä.”

Keskustelujen teemoista, esimerkiksi heimokulttuurit, heimoon kuuluminen, arvot, ammatti-identiteetti, työelämäyhteyden merkitys, osaamisen tunnistaminen ja loikkaaminen, on erilliset artikkelit “Ohjausosaaminen ja heimokulttuurit – vertaiskeskusteluissa nousseita ajatuksia” ja “Ohjausosaaminen – vertaiskeskusteluissa nousseita teemoja: arvot, ammatti-identiteetti, työelämäyhteys, osaamisen tunnistaminen ja loikkaaminen”.

Keskusteluissa nostettiin ehdotuksia myös koulutussuunnitteluun. Opetussuunnitelmatasolla olisi hyvä huomioida osaamisen näkyväksi tekeminen erityisesti geneeristen taitojen osalta. Miten osaamistavoitteita kannattaisi kuvata, jotta valmistuvat opiskelijat tunnistaisivat myös geneerisiä taitojaan ja osaisivat markkinoida osaamistaan? Keskustelujen perusteella ohjauksella nähdään olevan suuri merkitys uraan liittyviin pohdintoihin ja siksi ohjausta tulisi tarjota myös opintojensa loppuvaiheessa oleville. Valmistumisvaiheessa oleva opiskelija hyötyisi koulutuksen mukaisten teemojen käsittelemisestä ohjaajan kanssa.

Osallistujien lisäkoulutustarpeita

Osallistujilta kysyttiin koulutuksen loppupalautteessa, mihin he kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta. Ohjauksen parissa työskentelevät toivoivat lisää koulutusta:

• Laadukkaaseen etäohjaukseen, joka on noussut viime aikoina ajankohtaiseksi teemaksi.
• Erilaisiin osaamista kartoittaviin työkaluihin. 
• Viitekehystä uraohjauksen ja yksilöllisten työllistymis- ja uratarinoiden lähempään tarkasteluun. Myös uraohjaukseen osana koko elämän ohjausta: miten rakentaa elämänvalinnat ja elämäntilanne osaksi uraohjausta?
• Hyvinvoinnin ylläpitämiseen muuttuvissa työoloissa, sekä oma että opiskelijoiden hyvinvointi keskiössä.
• Ohjauksen digitaalisiin työkaluihin.
• Voimavarakehä-koulutukseen, joka liittyy psykologiseen vahvuusteoriaan.

Lopuksi

Oivallista ohjausta – miten ohjata uusille poluille? -täydennyskoulutus oli Oiva-hankkeen ensimmäinen ohjaustyön ammattilaisille suunnattu toimenpide, jossa esiteltiin hankkeen tuotoksia. Koulutuksen keskusteluista ja palautteista nähdään, että epätavalliset urapolut ja uraloikat sekä niiden tukeminen ovat ajankohtaisia ilmiöitä, johon ohjaajat ovat työssään törmänneet. Oiva-hankkeessa aihepiiriä on kartoitettu, sanallistettu ja visualisoitu, ja toivomme, että löydöksemme konkretisoivat loikkausosaamisen piirteitä ja tukevat käytännön ohjaustyötä.